Ollaan miehen kanssa aina hieman karsastettu kiinteistönvälittäjiä. Niistä kun ei koskaan tiedä, puhuvatko totta vai puhuvatko vain sitä, mitä luulevat sinun haluavan kuulla. Myytiin edellinen asunto (miehen) ilman välittäjää, ja kustannuksia ei paljoa kertynyt: Ilmoitus oikotielle ja isännöitsijältä paperit. Itse otettiin kuvat, kirjoitettiin oma myyntiesite ja laitettiin nettiin. Menikö muutama viikko ja asunnolla oli ostaja. Toki hyväkuntoinen kaksio Helsingistä ei ole kovin vaikea myytävä, joten sitä suuremmalla syyllä: Miksi käyttää välittäjää ja hukata siihen tuhansia euroja? 

Eilen sitten saatiin tähän kysymykseen vastaus.

Tässä meidän taloyhtiössä on nyt varsinainen joukkopako käynnissä. Ei, tänne ei ole tulossa putkiremonttia tai vastaavaa. Naapurit ja asuinalue ovat miellyttäviä. Mutta nyt on niin, että neljän asunnon asukkaita on kohdannut sama tilanne, lähes yhtäaikaa. Lapsi, lapsia. Lisätilan tarve iski kaikille, ja näin ollen täältä on nyt neljä vierekkäistä paritalon puolikasta myynnissä kuukauden sisään. 

Yksi myytiin heti, toinen on nyt ollut myynnissä muutaman viikon, kolmas meni nettiin eilen ja ylihuomenna menee meidän koti myyntiin – välittäjän kautta. 

Kahta muuta samaan aikaan myynnissä olevaa asuntoa myy asukas itse. Näin ollen meidän on pakko erottua näistä jotenkin. Kiitos vaan naapurit, maksoitte meille juuri n. 7000e rahaa! 

Noh, tämä välittäjä, keski-iän paremmalla puolella oleva rouvashenkilö, oli kyllä ihan oikeasti todella mukava. Ja lähes vannotti, että tämä asunto menisi nopeasti. Saas nähdä, jos näin todella on, niin olen valmis muuttamaan mielipidettäni kiinteistövälittäjistä. Mutta en vielä, en ihan täysin.