En tiennyt etten pitäisi osterikastikkeesta. Tai soijasta. En kertakaikkiaan pitänyt ruoasta mitä tilasin. Yritin syödä sen minkä pystyin, sillä kumppanini oli valinnut ruokapaikan, enkä halunnut pilata sitä. Hän kuitenkin lukee minua jo niin hyvin, että kysyi enkö pitänyt siitä. En, vastasin. Pidin kuitenkin kaikesta muusta. Tunnelmasta. Sisustuksesta. Hänestä. Hyvin paljon hänestä. Ja siitä tunteesta, että neljänkin vuoden jälkeen pidän hänestä valtavasti. Pidin myös siitä, kuinka siideri kaadettiin valkoviinilaseihin. Kilistelimme ja hymyilimme.