Äiti?

Äiti, muttei kuitenkaan. Äitienpäivänä kukaan ei juhli minua, vaan minä yritän pitää itseni kasassa ja iloita kaikkien äitien puolesta, vaikka se sattuu. Se sattuu niin kovaa, ettei sitä voi kuvailla. Minullakin voisi olla jo kaksi (elävää) lasta, mutta ei ole. Takana yksi keskenmeno ja yksi keskeytynyt keskenmeno, toive lapsesta kolmen vuoden ajan tai pikemminkin koko elämän. Milloinkohan saan oman lapsen syliin asti vai saanko ikinä? Epätietoisuus raastaa.

PS. Huomenna alkaa kuukautiset. Fiilis on taas aika kurja.