ruutuaika

Kolme tuntia korkeintaan kirkuvat asiantuntijat. Sillon mä heräsin tajuamaan, että mä ylitän sen rajan ihan kepeesti. En kuitenkaan istu tuijottamassa töllöä sohvan nurkassa sulkien koko muun maailman tietoisuuteni ulkopuolelle. Olen siis työkyvyttömyys eläkkeellä ja yksin asuva kolmikymppinen tytöntyllerö. Televisio on vähän kuin mun kämppikseni. Se pitää mulle seuraa kun kokkaan, venyttelen, jumppaan tai kudon.  Öisin annan sen sentään levätä. Nauhotan ohjelmia digiboksille ja katselen niitä sieltä sitten omia aikojani. Ja mikä parasta sillon voi pomppia mainoskatkojen yli. Näin siis maksimoin ruutuaikani. Kaikki siis vaan lattialle venytysasentoon tai vatsalihaksia rasittamaan samalla kun salattujen elämien tyypit setvii omia ongelmiaan. Pitäiskö siis puhua aktiivisesta ja passiivisesta ruutuajasta. 

Mun kaverini nimeltä töllö antaa aiheita mitä pohtia ja päässään pähkäillä. Näitä aivoituksia ajattelin nyt sitten jakaa muidenkin kanssa. Eihän sitä tiedä vaikka niissä olis joku pienen pieni viisauskin. Nyt kutsuu nukkumatti ja aamulla nousen Karhuvaaran Laten kanssa kaurapuuron ääreen. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *