Lapsettomuus – meidän tarina.
Meidän elämässä, arjessa, parisuhteessa, päällimmäisenä asiana on tällä hetkellä lapsettomuus. Minulle on aina ollut selvää että haluan lapsia, rakastan lapsia.Jonkun mielestä voi olla outoa, 18-vuotias haluaa lapsen. Tosiaan, olin pari kuukautta vaille 19.v kun päätimme että alamme yrittämään lasta, nyt kaksi vuotta myöhemmin meillä ei edelleenkän ole sitä lasta. Olin juuri täyttänyt 17.v kun tulin raskaaksi vahingossa, olin kauhuissani ja vielä enemmän mieheni, mutta olin jo päättänyt että keskeytys ei olisi vaihtoehto. Kerkesin innostua jo asiasta kun neljä päivää positiivisen testin jälkeen aloin vuotamaan verta ja tiesin heti mitä se tarkoitti. Se oli kova pala, mietin joskus edelleen sitä lasta, tai jos sitä voi edes lapseksi kutsua mutta minulle se oli lapsi, minun oma lapsi. Mietin kuinka vanha hän olisi jos olisi ollut ”tarrasukkia” matkassa, meillä olisi kuukauden kuluttua neljä vuotias lapsi, olisin äiti! Elämä olisi mennyt aikalailla toisin, minulla ei olisi nyt ammattia ja mitä ties, tavallaan hyvä, kauheeta sanoa noin, mutta niin se kai menee. Viime maaliskuussa tein positiivisen raskaustestin, tai oikeastaan kolme positiivista testiä ja voi sitä onnen tunnetta, melkein kaksi viikkoa myöhemmin rv 6 alkoi valtavat vatsakivut ja aloin vuotamaan, menin naistentautien poliklinikalle päivystyspotilaana ultraan, siellä näkyi pienen pieni ruskuaispussi joka oli tyhjä ja aivan liian pieni, viikon päästä kontrolliultrassa muistan lääkärin sanat: valitettavasti kohtu on tyhjä, en voinut pidätellä kyyneleitä, huhtikuussa 2013 kolahti taas ja kovaa, vielä kovemmin kun aikasemmin. Eikä tätäkään voi olla miettimättä, 13.12.2013 olisi ollut laskettu aika, reilun kahden viikon päästä…
En jaksanut enään tätä tuskaa, varasin ajan yksityiseltä lapsettomuusklinikalta lapsettomuustutkimuksiin pääsyä varten, ajatuksenani oli että pyydän lähetteen tutkimuksiin julkiselle, mutta lääkäri oli niin mukava ja ymmärtäväinen joka ei kohdellut huonosti minua siksi että olen nuori (jäi naistentautien polilta suoraan sanottuna paska maku, vain koska olin nuori! ) niin lääkärihuoneesta ulos tullessani tajusin että minulla on kädessä lähete labraan ja suunnitelma siitä miten tutkimuksissa edetään, hups vaan. Rahanmenoa ei voi todellakaan estää, tosin tämän parempaa rahareikää ei voi olla! Rakenteellista poikkeavuutta ei ole, kohtu ja munasarjat näyttivät siltä kun niiden kuuluukin, olivat kuulemma erittäin siistit ja siellä möllötti myös monta hyvän kokoista foliikkelia, mutta yksi asia huolestutti lääkäriä, nimittäin kohdun limakalvo oli erittäin ohut kiertopäiviin nähden. Nyt tikutan ovista ja kun on positiivinen niin soitan klinikalle, katsotaan uudelleen limakalvon paksuus että onko yhtään kasvanut. Loppukierrosta sitten vähän verikokeita ja seuraavan kierron alussa vähän lisää verikokeita, plääh. En valita missäänimessä!