Erikoisen pitkään hyvä jakso kestikin.. Miks on niin vaikeaa, miksi oi miksi? Ihmeen pitkään kotimme on pysynyt siistinä, likapyykkikori on ammottanut tyhjyyttään koska olen niin reippaasti pessyt pyykkiä, olen jopa nauttinut pyykin pesemisestä, olen tehnyt ruokaa, herännyt aamulla aikasin, eikä ole edes ollut vaikeaa pitää koossa koko huushollia. Nyt kuitenkin alkaa taas tuntumaan siltä että ei jaksa, olen puhkipoikki koko ajan, nukun yöllä 10-12h ja se ei tunnu riittävän, ruoka ei maistu ja mitä vielä blaahh.. Pyykkikoneen päälle laittaminen, puhumattakaan niiden pyykkien ripustamisesta tuntuu ihan mahdottomalta, imurointi? ei tule kuulonkaan! Ei vaan yksinkertaisesti jaksa.. Nyt ei auta muu kun toivoa että tämä vaihe ei kestäisi kauaan. Tuntuu että seinät kaatuu päälle enkä saa mitään pidettyä kasassa, kaikki kaatuu kun korttipakka, kaikki on sekaisin eikä mikään kiinnosta. Kaikki ahdistaa, rintaa puristaa niin, sydäntä viiltää. 

Elämä on epäreilua! Kuinka paljon voi yhdelle ihmiselle antaa kantaakseen? Eikö jo riitä, välillä jotakin hyvää kiitosnam. Olen aina yrittänyt olla hyvä muille, kun lähellä olevilla, minulle tärkeillä ihmisillä menee hyvin niin itselläkin on helpompi ja parempi olla, siinä syy siihen miksi niin sinnikkäästi jaksan aina ymmärtää ja auttaa.  Myönnän, laitan läheisteni hyvinvoinnin oman hyvinvointini edelle, mutta se että läheisilläni on hyvä olla on edellytys omaan hyvään oloon. En pystyisi olemaan onnellinen jos läheisilläni olisi huono olo. Elän muiden ihmisten kautta. En todellakaan kerjää mitään pisteitä, päinvastoin, olen vaatimaton, mutta välillä tulee väkisin mieleen että tässäkö on kiitos siitä että en ole itsekäs paska, ajattelen muiden hyvinvointia. Kiitoksena saan vain paskaa niskaan. Kaikki itsekkäät paskaläjät jotka katsovat vain omaa napaansa, heille jotka vähiten onnea ansaitsevat saavat sitä, mitä niin hirveää olen tässä elämässä tehnyt etten ansaitse edes pikkuviipaletta onnea. En pyydä paljoa, tällä hetkellä minulle riittäisi että saisin terveen lapsen, oman pikku perheen ja lisäksi pikkuinen hippunen lisää voimaa hoitaa edes päivittäiset toimet. Jos sen luoja minulle suo niin lupaan olla hetken hiljaa tyytyväinen. 

Anteeksi kielenkäyttöni, ja tämä valitus. Nyt vaan sattui pulppuamaan 😉