Totuus halloweenista
Juoksen hädissäni kalenterille eräänä lauantaina ja lavaan päiviä. Helpottuneena huokaisen ääneen: Onhan siihen halloweeniin vielä rutkasti aikaan, yli kuukausi (opiskelijan ajassa n.10 vuotta, ellei deadline paina päälle). Ovathan kaverit jo kyselleet, että tuleeko juhlia tänä vuonna, ja asuideoitakin on jo keräilty, mutten missään vaiheessa oikeasti ajatellut, että milloin se nyt taas olikaan. Mikä sitten herätti minut nyt-on-vielä-loppu-kesä-illuusiostani? Kävelin rauhassa Anttilaa kohti, ja melkein törmäsin lehtitelineeseen. Telineessä, kahden hymyilevän vanhuksen välissä, uskonnollisten lehtisten välissä suuret palavat kirjaimet julistavat paholaisen äänellä: TOTUUS HALLOWEENISTA. Pitäisikö tässä nyt kiljua vai nauraa?
Kaikille on jossain vaiheessa saarnattu halloweenin vaaroista, miten se on viccojen ja luopioiden juhla, jossa palvotaan saatanaa ja pimeyttä ja juontaa juurensa alku-Euroopasta (kaiken pahan alku ja juuri) ja miten pakanat juhlivat sitä ja niin eteen päin ja niin eteen päin jne. jne. Mutta kaikista suurin moka, jonka halloween on varmaan tehnyt, on se että se sattuu päällekäin kristittyjen vainajien muistopäivän kanssa.Onhan se nyt rienausta, että pukeudutaan noidiksi kun mummot surevat Hellevi-tätejään hautausmailla.
Seis nyt hetkeksi (tähän sellainen vinyylilevyn kirskahdus).
Jos tällä logiigalla mennään, niin eivätkö talvipäivän seisauksen -, sadonkorjuu -, ja muiden uskontojen juhlat silloin herjaa joulua, pääsiäistä ja melkoista määrää muitakin kristittyjen pyhiä. Aika hassua sinänsä, mutta suurin osa noista juhlista keksittiin jo kauan ennen kristinuskoa, eli eikö silloin kristinusko loukkaa muita uskontoja tunkemalla omia pyhiään niiden päälle? Eikö? Vai ei? Vai kummin päin se nyt meneekään…
Kun katsoo Tiimarin ja kirjakauppojen ikkunoita, jotka täyttyvät lepakoista, hämähäkeistä ja muovisista kurpitsoista, näkee naapurien lasten vaeltavan teillä lakanaan ja peruukkiin sonnustautuneena, kun vanhemmat lapset käyttävät tilaisuuden hyväkseen (kröhöm) ja lähtevät juhlimaan omilleen, ja kun ruokakauppojen hyllyt täyttyvät niistä samoista suklaista, mutta nyt vain oranssin ja violetin sävyissä, ei voi muuta kuin pyörittää silmiään. Syyttämällä halloweenia vainajien pilkasta on sama kuin kivittäisi joulupukin, koska se ei kuulu ”joulun henkeen”. Ovathan molemmat kaupallisia, mutta ei pikkuskidien juhlissä sentään pikkueläimiä uhrata tai juoda verta (enkä kyllä ole kuullut pukinkaan tekevän niin). Joten istukaapa nyt alas ja hengittäkää oikein syvään. Suvaitsevaisuutta peliin, ja antakaa lasten saada naamiaisensa.
Lupaamme olla tulematta hautakivien taakse ulvomaan. Ainakaan ennen keskiyötä.