Kaikki se, mikä tekee elämästä elämää

Totta kai minulla on Suuria Unelmia. En tunne ketään, joka ei haaveilisi jostain mahdottomasta. Kun joku kysyy opiskelumotivaatiotani, kerron tulevaisuuden suunnitelmani, työn ja uran, asunnon, auton, perheen… Hitto, osaisin kuvailla tulevan olohuoneeni vasemman nurkan ovest katsottuna, jos pyydettäisiin. 

Minulla on siis isoja toiveita, jotka vaativat aikaa, työtä ja melko paljon tuuriakin. Katseen täytyy olla kiinnittynyt tulevaan, eikä muulla ole väliä.

Vai onko?

Sain tänään pinkin miniroskiksen kylppäriin. Kympillä stokkalta. Olin onneni kukkuloilla ja hymyilin koko kotimatkan. 

Koska niinhän se on, etteivät tulevaisuuden isot asiat oikeasti tee ketään onnelliseksi. Kestää aina tajuta, että onnelliseksi voi tulla nyt, eikä se vaadi yksityiskonetta ja kolmikerroksista luksusasuntoa Rivieralla (vink vink). Onnea on se, että kaapissa on vielä puoli purkkia kaakaota jäljellä, äidin kaupan varastosta löytyi origaminorsun näköinen patsas ja mikron päällä keikkuu kaksi Mark Jacobsin suunnittelemaa limsapulloa, vaikkei edes juo limsaa. 

Voisin listata vielä miljoonia pikkuasioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, kuten hyppytunnit, 30 prosentin alennus Glitterissä, euron suklaalevy ja toimiva netti. Villasukatkin ovat kivat. Ja pinkki kirjastokortti (hyvä Oulu!). 

En tule onnelliseksi ajattelemalla avoautoja. Mielikuva kiljuvasta lapsikatraasta ei todellakaan voita sitä tunnetta, kun löytää pitkään etsimänsä kirjan kirjastosta. 

Joten vaikka tulevaisuus motivoi minua raahautumaan kouluun joka päivä, Ne Pienet Jutut saavat minut ylös sängystä.

Äiti toi yöpöydälleni Sia:n tekokukan. Se on kiva.