Toipilaana

Operaation jälkeinen elämä on yhtä paremman odottelua. Väsyttää vaikka nukkuu unia kellon ympäri. Onneksi sää on tuollainen perusharmaa, ajoittaisia sateilla rikastettuna. Ei harmita ihan niin paljon tämä kotona neljän seinän sisällä kyhjöttäminen. Satunnaiset auringonsäteet käyn keräämässä talteen parvekkeella.

Kuukausi sitten sain uutisia. Leukaan oli ilmestynyt jonkinlainen kasvain, joka leukakirurgin mukaan piti poistaa tarkemmasta määritelmästä riippumatta, koska mitään hyvää siitä ei olisi luvassa. Näin muutama päivä leikkauksen jälkeen tosin tuntuu ja näyttää pikemminkin siltä, että leukaan olisi lisätty jotain, sen verran muhkea turvotus vielä on. Myös väreissä löytyy jo hyvin. Aivan selvästi turpiin on tullut ja kovaa. Syöminen on hankalaa, suu avautuu sen verran että lusikan kärjen saa suuhun ja siitä ruuan suuhun imaisemalla. Ruokailuun pitää kiinnittää erikoishuomiota vielä viikkotolkulla, sillä vasta elokuussa saan alkaa syödä muutakin kuin aivan pehmeää.

Pitkä kesä on siis luvassa, sillä odottavan aika on pitkä.