Kastelukannua aina tarvitaan

Osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi perustella itselle tämän kastelukannun hankkimatta jättäminen. Toki ennestään oli jo ihan kelpo kannu olemassa, veden puutteeseen eivät ole kasvit kuolleet. Mutta kun se oli valkoinen. Vähän likainenkin jo. (Pesemistä ei tässä kohti osannut edes miettiä.) Ehkä aavistuksen pieni, sillä sitä sai käydä täyttämässä kesken kastelukierroksen. Eikä kyljessä komeillut tuota maagista nimeä…

Niin siinä sitten kävi, että tie vei Etolaan valitsemaan uutta kastelukannua. Väriksi valikoitui musta, koska valkoinen oli jo tyrmätty entisen kohdalla, punainen ei muuten vaan ole kiva ja vihreää ei tässä koossa näkynyt.

Se vanha valkoinen ei pääse ihan eläkkeelle vielä, sillä kesän koittaessa parvekkeelle saa kantaa vettä vielä hyvinkin paljon erilaisilla ravinteilla rikastettuna. Suorastaan järkevää siis omistaa kaksi kannua!