Kaikki loppuu ainakaan, niin tämä vapaaehtoinen itsensä rääkkääminenkin jälleen uuden kielen parissa. Olen opiskellut aikuislukiossa omaksi ilokseni ja dementiaa karkoittaakseni venäjää. Niin, voiko enää hullumpi ihminen olla? Voi. Tämähän on ollut hauskaa ja avartavaa ja olen melko varma, että se muistinmenetys on vähintään kahta vuotta myöhemmin iskemässä tämän ansiosta.

Päätin jo hyvän aikaa sitten palkita itseni tästä urakasta. Kunhan ylioppilastutkinto olisi varma, saisin käyttää hankkimaani palkintoa. Pietarista loppuvuodesta ostettu palkinto on odotellut vitriinissä jo kolmisen kuukautta enkä ole sitä mennyt sorkkimaan, vaikka onkin ollut välillä kova kiusaus.

Kuuntelun mentyä melko hyvin ja tänään kokeesta lähdettyäni iloisena ja tyytyväisenä, oli aika kaivaa Raketa eli Ракета esiin ja käyttöön.

Kellot ovat aina olleet heikkouteni. Koruja on kaulassa, joskus ranteessa ja sormissa. Mutta kello on aina. Niinpä niitä onkin kertynyt hyvä valikoima moneen tilanteeseen sopivia. Tämä uusi tulee majailemaan ranteessa ainakin tämän kevään hyvin tiiviisti.