Kerrankin on tämä yksi keittiön kulma suhteellisen rojuton. Nurkassa näkyy kaksiosainen nimetön maalaukseni. Melko kauan sille paikkaa etsin, mutta tuohonhan tuo käy kuin nenä päähän.

Kuten on käynyt selväksi, olen teeholisti. Päivässä teetä kuluu…. no, paljon. Vuosi sitten hankin kunnon teenkeittimen. Silloin sen sanottiin olevan markkinoiden ainoa keitin, jolla voi säätää niin veden lämpötilan kuin haudutusajankin. Hyvä laite se on, ainoastaan lasikannun kylkeen liimattu Lipton-tarra piti poistaa heti kättelyssä silmiä häiritsemästä. Alla kuva teen valmistumisen vaiheista.