Ulla Tapaninen, Tapanisen Ulla. Hauska ja tarkkasilmäinen nainen. Yhden naisen show, joka osuu ja uppoaa hyvin monenlaisille katsojalle.

Kävin tänään Kouvolan teatterissa, jonne tämä huikea nainen oli saapunut vierailemaan.  Kyseessä oli viimeisin osa legendaarisesta, 20 vuotta sitten alkaneesta Lava-ammuntaa -sarjasta. Nimekseen tämä esitys on saanut Hämmennystä, jossa ihmetellään nykymenoa ja pysyykö siinä mukana. Miten muistetaan ottaa ulos lähtiessä riittävästi omaisuutta mukaan? No, opettelemalla hokeman ”silimälasit, lompakko, avvaimet, kännykkä” ja tehostamalla sitä käsien koreografialla. Hyvänä ideana ehdotetaan Kelekasta pudonneet -yhdistyksen perustamista.

Yleisön Ulla ottaa haltuun mestarin tavoin. Siinä sitä kouvolalaiset (ja ainakin yksi ulkopaikkakuntalainen) yhdessä ääneen opettelivat muistamisrimpsun, samoin otimme naapureita käsistä kiinni ja opettelimme tulevien päivien varalle pontevan lausahduksen ”Minä mänen kottiin!” Tunnelma oli lämmin ja sydämellinen, vaikka illan aiheena oli vanheneminen ja sen tuomat haasteet. Kyyneleita sai pyyhkiä useampaan kertaan. Naurusta syntyneitä.

Esitys on kiertänyt maata jo pari vuotta.  Jos kohdalle osuu, kannattaa mennä. Kuulin lähtiessäni vain positiivisia kommentteja, iästä ja sukupuolesta riippumatta.