Kirkkoon kuulumattoman on mukava käydä nuuskimassa kirkkojen tunnelmia reissatessa. Ortodoksimenoa sain joka aistille aiemmin illalla Kazanin katedraalissa käydessäni. Pääsiäiseen valmistautuminen on kovassa vauhdissa ja väkeä riitti paikalle niin, että oli vaikea löytää paikka touhun tarkkailuun. Jonoja alkoi muodostua useamman ikonin luo sekä luonnollisesti itse pääpaikalle kirkon etuosaan. Tuntui, että on aina jonkun tiellä.

Monella oli valmiiksi mukana pajunkissaoksat, joita myydään liki joka kulmalla kaupungissa nyt. Jokin symbolinen merkitys niillä täytyy olla. Huomasin, ettei haitannut vaikkei omia ollutkaan mukana, sillä paikalle lähelle sisäänkäyntiä kannettiin valtava saavillinen oksia otettaviksi. Ne käsissään väki jonotti rauhallisesti, välillä ristinmerkkejä tehden ja jotain laulaen, itse pääjehun ylimmässä asemassa olevan kruunupäisen isän luo. Siihen päästyään he suutelivat ikonia ja saivat isältä pyhällä vedellä ristinmerkin otsaan. Moni suuteli isän kättä. Jonottaminen jatkui ilmeisesti kaikkein tärkeimmän ikonin luo, joka sijaitsee alttarin vasemmalla puolella. Monet kumarrukset ja ristinmerkit edeltävät ikonin suutelua ja paikalta poistutaan kuten sinne tultiinkin mutta peruuttaen.

Kaikki isät kantoivat myös pajunkissoja ja lauloivat sekä puhuivat. Paikalla oli myös kuoro takana ylhäällä. Suitsukkeet ja kynttilät loivat lisää omaa tunnelmaansa. Vaikuttava kokemus.

Kuvituksena on kuva hotellini naapurista, kirkossahan ei kuvata saa.