Samaan aikaan on paha olla kahdessa paikassa
Toinen yliopistourani käynnistyy vähän yskähdellen. Luennot ja kaikki hyvin pakolliset harjoitukset on sijoitettu tylysti aamupäivän puolelle. Sinällään kiva, jotta ehtii sitten iltapäivästä päntätä ja tehdä tarvittavia tuotoksia. Hommassa on vain yksi pieni mutta: työ.
Omat työni asettuvat hyvin pitkälle aamusta alkuiltapäivään. Itse en tuohon työaikaani pysty vaikuttamaan, vaan toimin annetun aikataulun mukaisesti. Osan töistä voin tehdä missä ja milloin haluan. Niinpä kävinkin viime viikolla juttelemassa pääasiallisen opettajani kanssa käytännöstä. Aika paljon pystyn lukemaan ja harjoittelemaan itsenäisesti. Suullisia harjoituksia sen sijaan on kohtalaisen mahdoton hoitaa yksin. Kovin paljon on sumplittavaa.
Eipä sillä, että mikään osuus olisi mitenkään tavattoman helppoa ja yksinkertaista itsekseen opiskeltuna. Vaikka olen kovin monia kieliä opiskellut vaihtelevia määriä, on kuitenkin venäjän kielen ja kulttuurin opinnot jo ajatuksena astetta tai kahta vaativamman tuntuista jo omaankin (kieli)korvaan.
Mutta, посмотрим.