Hätätapauksessa riko lasi

Tervetuloa mukaan uuden blogini kyytiin. Tämä on blogi elämästä ja arjesta yhden autistin silmin.

Olen pyöritellyt tämän blogin perustamista jo monen monta vuotta, mutta se on aina jäänyt luonnospöydälle syystä tai toisesta. Tänä vuonna päätin kuitenkin, vähän kuin uuden vuoden lupauksena, kantaa oman korteni kekoon autismin arkipäiväistämisessä. Autismin erotteleminen erilliseksi aiheeksi tuntui kuitenkin oudolta ja vähän vaikealtakin, sillä se on niin luonnollinen osa elämääni. Päätin siis, että kirjoitan eletystä elämästä, näkökulmistani ja kokemuksistani sen sijaan, että suoranaisesti kertoisin teille vain tieto-iskuja autismista.  Vaikka autismi vaikuttaa elämääni monella tapaa se on kuitenkin loppupeleissä vain yksi osa sitä – vähän kuin mauste.

Kenties hyvä tapa aloittaa tämä blogi olisi kirjoittamalla pieni esittely itsestäni. Olen siis Anna, tutummin Emppu ja olen kolmikymppinen ulkosuomalainen. Olen asunut lähes kymmenen vuotta Alankomaiden eteläisessä kärjessä puolisoni ja russelini kanssa. Edellä mainittu puoliso liittyy vahvasti ulkosuomalaistumiseeni. Kotisuomessa pyöriessä vietän aikaani pääosin pirkanmaalla perheen ja koirien seurassa. Olen innokas neuloja ja vietän paljon aikaa myös äänikirjojen, tietokonepelien, piirtämisen ja koirien parissa. Olen vähän kausittainen innostuja muuten, mutta neulominen on muutaman vuoden kulkenut mukana ykkösharrastuksena.

Asperger diagnoosin sain jo nuorena sen jälkeen kun aistiyliherkkyydet sattumalta pahentuivat erään traumaattisen tapahtuman seurauksena. Pääsin terapiaan ja sitä kautta vuosien kuluessa sain myös oikean diagnoosin. Olin siitä onnekas, että pystyin jatkamaan terapiassa alakoululaisesta aina kahdeksantoista vuoden ikään asti. Terpiasta on ollut minulle suurta apua aina aikuisuudessa asti.

Sen pidemmittä puheitta päätän kuitenkin esittelyni, tutustumme varmasti matkan varrella paremmin. Toivottavasti viihdyt ja palaat vielä kirjoitusteni pariin. Jos sinulla herää kysymyksiä, jätä toki kommenttia postauksen alle.