Boulderointi – mitä jos mä tipun?

Viime sunnuntaina minut yllätettiin ja vietiin kokeilemaan boulderointia. Boulderointi on kiipeilyä ilman turvavaljaita. Boulderointi tapahtuu seinällä, jonne on kiinitetty erilaisia, eritasoisia ja erimuotoisia otepalkkeja. Jokainen kiipeilyreitti on merkitty oman värisin palkein. Lisäksi reitin alussa oli ohjeet, millä otteella tulee aloittaa ja päättää reitti. Ohjeissa oli myös viite kyseisen reitin vaikeusasteesta.

Paikka, jonne minut vietiin, oli Helsingin Konalassa sijaitseva BK eli Boulderkeskus. Paikka oli kätevästi Vihdintien varrella. Menimme sisälle, kumpikin meistä ekaa kertaa kyseisen lajin parissa ja  BK Konalan respassa meitä odotti hyväntuulinen ja avulias nainen. Käynnin  hinta oli vain 12 euroa. Täytimme eräänlaisen vastuuvapauslomakkeen siltä varalta, että kämmäämme itse jotain ja loukkaannumme. Sitten meille näytettiin, mistä saimme kiipeilyyn tarkoitetut tossumaiset kengät lainalle (esimmäistä kertaa kun käy, kenkävuokra on ilmainen!). Pukuhuoneissa vaihdoimme sisäliikuntavaatteet ja astelimme saliin. Salissa oli runsaasti eri mallisia seinämiä ja niitä pitkin kapuavia reittejä. Lattiasta oli korotettu ylemmäs koko salin mittainen pehmeä ja joustava alusta, jonka päälle pystyi pudottautua loukkaamatta itseään.

Respan nainen tuli meidän mukaamme ja lyhyesti esitteli paikat ja neuvoi meitä miten edetä. Lähdimme kokeilemaa helpointa reittiä, joka taisi olla merkattu numerolla 4. Vaikka seinien korkeus ei tainnut tässä kohtaa olla 3-4 metriä korkeampi, tuntui ensimmäinen nousu hurjalta: mitä jos mun otteet lipsuu? Osaanko pudota oikein? Miten tämä on niin perkeleen raskasta? Muutaman askeleen jälkeen kun katsoin alas korkeanpaikan kammoni sai minusta vallan enkä uskaltanut nousta pidemmälle. Enkä uskaltanut pudottautua alas! Lievän paniikin saattelemana hivuttauduin eri palkkeja pitkin alas. Tietenkään jalkani eivät olleet maasta kuin korkeintaan metrin korkeudella ja pää luonnollisesti korkeammalla. Vierestä katsottuna kaikki näytti ihan helpolta ja matalalta. Niinpä päätin, että yritän niin kauan, kunnes alan luottamaan itseeni.

Otteita oli monenlaisia ja niihin oli tarkoitus tarttua milloin mitenkin. Kuitenkaan yhtä oikeaa tapaa kiivetä ei ole, joten kokeilimme montaa eri tyylilajia ja välillä poikkesimme muille väreille harjoittelumielessä. Pian aloin päästä ylemmäs. Itseasiassa heti kun ymmärsin käyttää käsien lisäksi myös muuta kroppaa, jalkoja ja keskivartaloa sekä liikkuvuuttani hyväkseni, eteneminen oli helpompaa. Ja miten upea tunne oli päästä lopulta aloittelureitti loppuun asti. Pikkuhiljaa kammo alkoi väistyä järjen ja innostuksen tieltä.

Seiniä oli eri mallisia ja ne olivat eri kulmissa. Selkä alaspäin kiipeäminen osoittautui tietenkin todella haastavaksi ja voin vaan ihailla niitä sormien ja käsien puristus- ja otevoimaa ,joita selkeästi kokeneimmille kiipeilijöillä salissa oli. Itseasiassa pysähdyimme välillä katsomaan muiden tyylinäytteitä ja otimme niistä mallia omaan suoritukseemme. Salin perässä oli myös tuubimallinen reitti pehmusteineen, jossa sai kiivetä sivuttaissuunnassa sekä selkä alaspäin seinää kuin hämähäkki.

Aika pian huomasimme, että käsivarret ja kämmenen iho oli kovilla. Vähän väliä sai ravisuttaa käsiä, jotta eivät menisi ihan jökkiin puristusvoimasta. Meille neuvottiin, että pitäisi puristaa vähemmän ja se taito harjaantuu kun tulee kokemusta lisää. Salissa oli onneksi myös magnesiumjauhetta, jota sai vapaasti levittää kämmeniin hiukoilun aiheuttaman liukkauden vähentämiseksi ja pidon parantamiseksi.

Jaksoimme ensikertalaisiksi kiipeillä ja kokeilla eri reittejä noin 1,5 tuntia, kunnes kätemme olivat niin väsyneet ja rakkuloilla kämmenistä, että oli luovutettava.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli yllättävä ja innostava. Paikan päällä oli monen ikäisiä ja – kokoisia ihmisiä eikä niistä mikään ollut este kiipeillä. Jokaisella oli oma vahvuutensa: voima, koko, liikkuvuus, notkeus, pituus. Paikan päällä oli myös verryttelyalue, jossa pystyi venytellä ja lämmitellä ennen tai jälkeen suorituksen paikkojaan auki ja huomasimme, että moni kokeneempi kiipeilijä hyödynsi tätä. Mitä me newbiet emme tietenkään tehneet. Tätä kokemusta voi suositella kaikille, joita kiinnostaa kokeilla jotain erikoista lajia ja sellaista mihin ei tarvitse heti hankkia minkäänlaisia varusteita.

Positiivistaja negatiivista ekaa kertaa

+ ei vaadi mitään välineitä etukäteen

+ eri tasoisia reittejä selkeästi merkittyinä

+ alkuopastus ja avulias henkilökunta

+ itsensä haastaminen koosta, kunnosta tai taidoista huolimatta

+ pieni seinä myös lapsille

+ hauska idea työporukan kesken

– kädet väsyi nopeasti puristamisesta, kämmenet rakkuloilla

– vaatii useita toistoja ennen kuin on asiaa haastavimmille radoille

– korkeanpaikan kammoisille haasteita alkuun tulla reitiltä takaisin alas