Ekoemo is back!
Oli pakko tulla teille kertomaan onnistuneesta unikoulusta. Syksymmällähän saimme Papun jatkuvat yöheräilyt karsittua 2-4:ään Pehmeä matka höyhensaarille -kirjan avulla. Pari viikkoa sitten oma huumorintaju tuollaiseenkin määrään heräilyjä loppui ja lähdimme unikouluttamaan huutoon varautuneina ihan tosissaan. Maitolaiturilta olin bongannut tämän sivuston: http://www.drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html. Eli amerikkalaisen perhelääkärin ohjeita perhepedissä yövieroitukseen. Suosittelee hommaa yli 1-vuotiaille, mutta meillä mentiin 11 kuukauden iässä. Ja hyvin on alkuvastustelujen jälkeen Papu oppinut nukkumaan.
Idea on valita yöstä ne 7 tuntia, jotka haluaa nukkua. Itse totesin 11-06 unet kivoimmiksi. ”Koulutuksessa” edetään vaiheittain: 3 ensimmäisenä yönä voi vielä imettää, muttei anna lapsen nukahtaa tissille vaan silittelee, laulelee (tai kantaa huutavaa protestoivaa lasta) uneen. Seuraavina 3 yönä tissi jää pois ja pelkällä sylillä pitäisi rauhoittua (meillä näistä 1. yö oli hankalin). Sitten enää silitellään eikä nosteta syliin.
Meillä lähtötilanteena oli tosiaan
nukahtaa klo 20
herää syömään 23, 02, 04-05, (06)
nousee ylös 6 -7.30
Kesken unikoulun meininki oli tällaista (mutta vain pari yötä)
nukahtaa klo 20
herää 01
huutaa aina välillä rauhoittuen 01-03
herää 05.30 ja saa maitoa, nukahtaa uudelleen
noustaan 7.30
Unikoulun jälkeen 🙂
nukahtaa 20
herää 05, saa maitoa, nukahtaa uudelleen
noustaan 7.30
Sitkeyttä tuo vaatii, mutta musta oli hienoa löytää tällainen vähän lempeämpi asteittainen metodi unitapojen opetteluun. Minulle lapsen huudon kestämistä helpottava pointti oli, että lapsi ei huuda pelkoa tai turvattomuutta kun on sylissä tai vieressä vaan kiukkua kun poiketaan rutiinista tai otetaan saavutetut edut pois. Niin, ja varoituksen sanana: yöimetysten vähentyessä ainakin allekirjoittaneen tissit kutistuivat alkuperäiseen kokoonsa. Tuntuu oudolta. Mutta siihen tottuu. Samalla alkaa surutyö imetyksen loppumisesta jossain vaiheessa, määrä kun nyt selvästi väheni (vaikka sitä toivoinkin).
Nyt kun nukun paremmin, jaksan tännekin varmaan postailla useammin 🙂
Kevätiloja!
