Salamakylvö!

Katselin pari päivää kaihoisasti parvekkeelle. Ehdin jossain vessan ja syömisen välissä käydä kastelemassa tomaatin ja paprikan taimet, mutta en kylvämään salaattia, pinaattia ja hernettä – ja järjestelemään ruukkuja hyllylle. Multasormet syyhysivät.

Vauva-arjessa joutuu luopumaan monesta, jotta ehtii itse levätä – ja prioriteeteissa Papu ajaa tietysti parvekepuutarhan ohi. Mun on helppo luopua mm. kotitöistä, töistä, suurimmasta osasta harrastuksia, osasta parisuhdeaikaa, kaupassa käynnistä, julkisissa kulkuvälineissä reissaamisesta… Mutta kesäasiat – puutarhanhoito, pyöräily, jätskin syönti, piknikit – niistä on tuskallista luopua ja mahdollisimman vähän luovunkaan!

Siispä eilen aamulla – kun aamiaisen ja suihkun välissä näytti olevan kymmenen minuuttia aikaa, jolloin Papu nukkuu mutta minä en – syöksyin parvekkeelle. Salamakylvönä pariin ruukkuun pinaattia ja salaattia, ja herneet veteen muhimaan iltapäiväkylvöä varten.

Hurraa! Ehdin! Valtaisat kiksit! Niillä jaksoi imettää taas monta tuntia (lue: tissitakiainen)!