Leikkimään!
Vanhemmuus on toistuvaa periaatteiden pyörtämistä. Ostimme juuri Papulle lelun Ikeasta. Kävimme varta vasten siellä. Huh.
Kirjoitin aiemmin siitä, mitä vauva oikeasti tarvitsee. Lyhyesti: ei ainakaan kasamäärin epäekologista kemikaaleilla kyllästettyä roinaa. Tästä on varmasti moni samaa mieltä. Mutta käytännön toteutus…
Valintoja, jotka täytyy joka päivä tehdä uudelleen (kuten läsnäolokin).
Kaksilla kavereilla oli Ikean Leka-lelukaari, joka löytyy myös Lähiömutsin hauskasta lelupostauksesta (jonka kanssa olen hyvin samoilla linjoilla). Papu on juuri oppinut tarttumaan ja viihtyi erinomaisesti kaaren alla huitoen ja tarttuen kylässä ollessa. Mies innostui ja halusi samanlaisen Papulle. Minäkin pidin lelukaaren hankkimista hyvänä ideana mutta halusin ensin vähän selvitellä materiaaleja. Lasten muovilelujen vaaroista kun on kerrottu mm. täällä. Ulkonäöstä huolimatta kaari ei ole täysin puuta, mutta uskoin Ikean alasivun alasivulta lopulta löytynyttä sivulausetta lasten lelujen ei-haitallisista kemikaaleista. Tätä leikkimattoa oikein markkinoidaan ekoksi, mutten tiedä kumpaan lopulta on käytetty enemmän luonnonvaroja, Ikean vai Skiphopin, ja hinta on meille liian suolainen. Lelukaaren olisi ehkä saanut myös käytettynä mutta nyt ei jaksettu odottaa netistä huutelua.
Entuudestaan meillä on pari kierrätettyinä saatua pehmohelistintä ja se kaikkien kotoa löytyvä luonnonkuminen Sophie-kirahvi. Eli itse asiassa tämä lelukaari on ensimmäinen Papulle itse ostamamme lelu! Siinä ajatuksessa on jotain kivaa, pikku hiljaa ollaan matkalla kohti aikaa jolloin voimme leikkiä yhdessä. Tarttumisesta se alkaa 🙂
Jatkossakaan en uutta juuri haluaisi ostaa ja sukulaisiakin muistuteltiin mm. nimiäislahjonnassa pitäytymään luonnonmateriaaleissa. Melko hyvin pitäytyivätkin. Vaatteet käyvät pieniksi pian ja vaikka välillä haluaisi hamstrata kauniita värejä ja ekomateriaaleja, pitäydymme lähinnä jo saaduissa kierrätysvaatteissa. Lelut sentään ovat käytössä pidempään. (Näen kyllä jo ne pyytämättä lahjoiksi saatujen, itse kirpparilta hamstrattujen ja kierrätettynä kavereilta saatujen lelujen vuoret vyörymässä kohti elämäämme.)
Kaikenlaisia hankintapäätöksiä on tulevaisuudessakin edessä. Ja vaikka ei niin isoja ja merkittäviä niin välillä kyllä hankalia. Ohjenuorana siis tämä: