Vuodenvaihteen havaintoja

– Uuden vuoden lupauksia on kiva tehdä, kun ne eivät ole ”en tee asiaa x” tai ”lopetan asian x” vaan positiivisia lupauksia itselle. Lupasin mm. kävellä enemmän metsissä.

– Sauna uudessa kodissa on kohentanut parisuhteemme laatua. Ei se huonolla tolalla ollut, mutta nyt iltahetket Papun jo nukkuessa vietetään lauteilla syvällisiä turisten ja kuulumisia vaihtaen. Vanhassa kämpässä tuijotimme usein molemmat omia ruutujamme ennen kuin sanoimme hyvää yötä.

– Vyöhyketerapia on rauhoittanut Papua, päiväunet ovat usein vähän pidempiä ja lapsi on tyytyväisempi ja rauhallisempi. Jokin hermoston/suoliston tms. stressitila on saatu tasoittumaan kolmella käynnillä. Ilmavaivoja, puklailua ym. on edelleen, mutta ne liittynevät edelleen eri ruoka-aineisiin. Itkuisuutta onneksi vähemmän.

– Unikoulu on takana ja todennäköisesti myös edessä päin. Taas on luisuttu tissille nukahtamisen suuntaan keskellä yötä ja lisäksi milloin valvottaa mikäkin. Välillä flunssa, välillä hampaat, enimmäkseen tarve liikkua ja seistä myös unissaan. Nukkumisesta ei onneksi stressata enää niin paljon. Konstit jos toisetkin on kokeiltu unisyklin pidentämiseksi, mutta näin 8kk iässä Papu nukkuu edelleen neljät päiväunet jotta jaksaa olla hereillä puoli kahdeksaan illalla. Unien kesto siis 30-70 min. Yöllä en katso kauheasti kelloa, mutta kyllä marraskuisesta unikoulun aloituksesta on varmasti parannusta, pisin pätkä taitaa nyt olla 4h.

– Papu syö entistä innostuneempana sormiruokaa. Marjoja, porkkanaraastetta, avokadoa, höyrytettyjä kasviksia, kauraleipäsiä, hirssinaksuja… Luomua taas enimmäkseen, ja soseita rinnalla joka aterialla puuroja lukuun ottamatta sillä sormiruoalla ei saa toistaiseksi mahaa täyteen. Välillä suuhun menee lusikka tai haarukka, jossa on ruokaa ja iloitsen askelista kohti itsenäisempää ruokailua.

– Viime vuosi synnytyksineen ja äitiyden alkutaival on ollut kaikin tavoin mullistava ja todella erilainen kuin mitä luulin. Paljon raskaampi ja haastavampi, mutta totta kai yhtä aikaa ihmeellisempi ja kauniimpi. Täynnä rakkautta, mutta myös paljon huolta. Periaatteiden ja ideaalien höllentymistä. On myös paljon asioita, joita ei osannut ennakoida ja joista olisi toivonut kuulleensa. Vaikkapa imetyksen haasteisiin liittyen. Mutta jokainen lapsi ja vanhemmuus on erilainen, ja tekemällä oppii ja kasvaa. Lisäksi montaa asiaa ei oikein osannut ymmärtää ennen kuin itsellä oli lapsi. Mutta äitiys: Aiempaan elämään verrattuna jonkun viisaan sanoin: Twice as bad – ja twice as good.

– Olen aikonut monta kertaa postata tänne, että kuulkaa, nyt ei taida olla enää  mitään sanottavaa. Mutta never say never. Blogi on säästöliekillä, mutta haluan varmasti jakaa vielä kanssanne asioita, vaikken säännöllisyyteen ole pitkään aikaan pystynytkään. Imetyskertomus on yksi asia, jonka haluaisin jakaa. Synnytyskertomuksia on netti pullollaan, mutta imetyskertomuksien jakamisesta voisi olla iloa tuleville äideille. Mutta imetys täällä vielä jatkuu, joten sitä ei vähään aikaan… Jotain muuta ehkä..

Onnekasta uutta vuotta, rakkautta ja iloa teille ja läheisillenne!