H-hetki lähestyy

Eilen illalla ajattelin ekan kerran, että nyt se lähtee! Synnytys käyntiin nimittäin. Supistuksia mulla on ollut viikolta 20 alkaen, mutta eilen ensimmäistä kertaa useamman tunnin ajan säännöllisesti. Ensin puolen tunnin, sitten 20, 15 ja 10 minuutin välein. 

Tai parempi puhua ehkä aalloista, kuten hypnosynnytyksessäkin. Ainakin tässä vaiheessa aallot ovat olleet suht mietoja. Kiristää, tuntuu painetta ja hengittämiseen joutuu kiinnittämään huomiota. Ei satu, korkeintaan jomottaa selkää. Kipu-sanan käytön voi säästää siihen jos oikeasti sattuu (tähän moni haluaisi sanoa, että ”kyllä sä tunnet sen sitten” ja ”odota vaan”, mutta en aio odottaa kipua vaan keskittyä muihin juttuihin). Kevyen aaltoilun vuoksi oli helppo nukahtaa ja yöllä heräsin vain pari kertaa kiristyneeseen mahaan. Turvonneet ja jomottavat jalat herättivät useammin. Aamulla säännöllisyys oli hävinnyt.

kuva:Flickr/CC/Yousef AH

 

Tiedän, että tässä voi vielä mennä viikko, kaksi, kolmekin ennen kuin Papu syntyy ja tällaisia supistusspurtteja voi tulla useampi laantuen sitten kokonaan. Mutta oli ihana innostua eilen: mitä jos synnytys alkaisikin nyt ja nyytti olisi sylissä jo kenties huomenna? Se olisi ihanaa. Ja vaikka kärsivällinen odottaminen välillä tuntuu vaikealta, jokainen päivä on lähempänä h-hetkeä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana supisti kaksi kertaa. Jee!

 

Ps. Ennen kuin käytte jakamaan omia kokemuksianne, tutustukaa synnytysfilosofiaani yo. linkistä. Huomio menee nyt omaan keskittymiseen, ja toisten kertomuksiin palaan vasta kun oma synnytys on ohi.