Kevätsiivousta, day 2

Vaikka olen tosi iloinen, ettei lapsi syntynyt ennenaikaisesti ja hänellä on nytkin kaikki hyvin. (PUUH, supistaa)

Vaikka olen kuinka psyykannut itseäni olemaan fiksoitumatta laskettuun aikaan (joka oikeasti tarkoittaa ”näiden neljän viikon sisällä”).

Vaikka tiedän, että ”miksei se jo synny” on olematon huoli esimerkiksi siihen nähden, että toiset kamppailevat raskaaksi tulon kanssa (kuten minä vuosi sitten). Kaikkihan on loistavasti, meille tulee ihan kohta vauva!

Vaikka tiedän, että raskauden kesto on yksilöllinen (kuten synnytyksenkin kulku).

(PUUH)

Vaikka sisimmässäni tajuan (ja käytännössä olen huomannut), että helpompaa on silloin kun hyväksyy tilanteen, antaa kropan odottaa sopivaa hetkeä, luottaa itseensä ja äiti luontoon jne.

Silti turhauttaa, kun asiat eivät etene nopeammin (PUUHit tulevat ja menevät suht epäsäännöllisinä). Silti luettelen mielessäni kavereita, joiden lapset olivat näillä viikoilla syntyneet jo. Silti kadehdin niitä, joiden synnytys on alkanut poks lapsiveden menolla usean päivän hitaasti voimistuvan supistelun sijaan. Silti mietin luonnonmukaisia käynnistyskeinoja – vaikka parempi olisi vain rentoutua ja antaa asioiden tapahtua. PUUH.

Jotain oli siis keksittävä kun laskettu aika tuli ja meni. Muita ”ässiä” oli jo kokeiltu (shoppailua lukuun ottamatta,  inhoan sitä), mutta tuttava muistutti siivouksesta. Loistavaa!

kuva: Flickr/CC/storebrokkebruse

Unohtakaa siis ainakin hetkeksi aiemmat alisuoriutumis -postaukseni, nyt olen jaksanut ja halunnut SIIVOTA!  Eilen pesin olohuoneen ja keittiön ikkunat plus siivosin vessan sekä keittiön. Tänään vaihdoin lakanat, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja pyyhin kaappien ovia (!). Ikkunoiden ja kaapin ovien pesu lienevät jotain, mitä tässä kämpässä ei ole koskaan tehty (ja voi olla ettei taas vähään aikaan tehdäkään).

Siivouksenkin teho on lähinnä siinä, että toiminta pitää tässä hetkessä eivätkä ajatukset pyöri jatkuvasti synnytyksen odottamisessa. Ja kun on hetken riehunut tiskirätin kanssa, osaa taas levätä ja rentoutua helpommin. Mielialani vaihtelee levollisen hilpeästä itkuisen turhautuneeseen. Onneksi enemmän ensimmäistä.  Onneksi kotona riittää siivottavaa. Onneksi aurinko paistaa muistuttaen kesästä – ja paljastaen pölyn ja lian :)

Ps. Jolien Katjalla loistava postaus siitä, miten tärkeää on valita sanansa itselleen ja muille. Senkin innoittamana toistelen itselleni, että Papu syntyy kun hetki on oikea ja kehoni on siihen valmis.

Pps. Synnytyksen luonnollisista käynnistämiskeinoista mm. täällä.