Läsnäolon tärpit

Meditaatio kutkutti jo lukiovuosina. Tein siitä tutkielman psykologian tunnille, mutta tutustuminen jäi yhteen kokeiluun. Ihmettelin, miten muka voi hiljentää mielensä. Siinä oli myös jotain pelottavaa: ties mitä mielen syvyyksistä löytyy? Vuosiksi alitajuntaan muhimaan jäi myös visiitti buddhalaiseen yhteisöön uskonnon tunnilla. Siellä meille vedettiin ohjattu harjoitus, saattoi olla myötätuntoon liittyvä. Muistan, että tilassa oli jännät satulatuolit ja viileä lattia, ja jotain tosi kiehtovaa.

Meditaation ja läsnäolon harjoittamisesta tuli mulle arkea vasta noin vuosikymmen myöhemmin. Monet karikot kohdanneena ja terapiat käyneenä aloin kokea ihania rentoutumisen hetkiä joogatunnilla. Ne johdattivat minua eteenpäin. Puolen vuoden Aasian matkalla päädyin (meinasin käyttää sanaa eksyin, mutta en usko, että kyse oli sattumasta) Keralan vuoristossa paikkaan, jossa minulle opetettiin vipassana-meditaation alkeet. Vipassana tarkoittaa asioiden hyväksymistä sellaisena kuin ne ovat. Vipassana pohjaa buddhalaiseen perinteeseen mutta on minusta ennemminkin elämänkatsomus tai maalaisjärkeä kuin uskontoa.

Kuva: Flickr/CC/DieselDemon

Aloin harjoittaa meditaatiota aamuisin lähes päivittäin. Vähän myöhemmin sain silloiselta poikaystävältäni (nykyiseltä aviomieheltäni ja tulevan lapseni isältä) Echart Tollen klassikon Läsnäolon voima. Lisäksi löysin itseni Theravada-perinteeseen nojaavan Nirodhan insight-meditaatiokurssilta ja pääsiäisretriitiltä, joista sain todella paljon. Niitä oivalluksia haluan jakaa tässä. Aiemmin tasoittunut itseäkin rasittava tunteiden heittelevyys on tietysti palannut raskausaikana. Hormonimyllerrys on ollut haastavaa meditoinnin ja mielenrauhan kannalta, siksipä kertailen oivalluksia itsekin…

Muutama sana vielä lapsista. Jon Kabat-Zinn, joka on mainioita läsnäoloharjoituksia hänkin listannut kirjoissaan (mm. Olet jo perillä), kehottaa ottamaan lapsia mukaan meditaatioon ja joogaan pakottamatta, heidän kiinnostuksensa mukaan. Haluaisin tarjota lapselleni samanlaisen mielenrauhan ja luottamuksen, jota meditaatio minulle tarjoaa. Ainakin voisimme hiljentyä ja rentoutua yhdessä silloin tällöin, kuten jo raskausaikakin. Läsnäolo tässä hetkessä ja asioiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin tulevat varmasti tarpeeseen myös haasteellisimmissa kasvatustilanteissa…

Mutta nyt niihin oivalluksiin ja keskeisiin opetuksiin:

Hyväksy, älä vastusta.

Mikä tahansa tilanne on helpompi kestää kun ei käytä energiaansa turhaan vastustamiseen. Sortoon ei tietenkään tarvitse suostua, mutta älä lisää omaa ahdistustasi piehtaroimalla siinä. Aina tilannetta ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista voi. Jos et jaksaisi enää kaupan kassajonossa, hyväksy se että kaupassa kestää hetken, hyväksy että väsyttää, ja huomaa, että pian olet kuitenkin jo ulkona. Jos taas asioille voi tehdä jotain, tee se! Jos läheisesi sairastaa, hyväksy että hän on sairas, ja tee sen jälkeen kaikkesi auttaaksesi. Hyväksy tunteesi: tietyt tilanteet saattavat herättää vaikkapa häpeää tai suuttumusta, mutta tunne ei jää päälle jos hyväksyt sen olemassaolon ja toimit tietoisena siitä, et sen mukaan heittäytyen.

Mitä vikaa on tässä hetkessä?

Kun maailma tuntuu kaatuvan päälle, yritä olla läsnä juuri nyt juuri siellä missä olet.  Keskity hengitykseesi, tarkkaile sen tempoa ja syvyyttä. Havainnoi ympäristöäsi – mitä näät ja kuulet. Älä arvostele tai analysoi, totea vain että tällä hetkellä juuri tässä asiat ovat näin. Unohda muu. Huomio kiinnittyy silloin helpommin myös asioihin jotka ovat hyvin, kuin niihin jotka ovat huonosti.

Kaikki on tilapäistä. Pysyvää on muutos.

Tämä helpottaa tiukkoina hetkinä ja saa toisaalta iloitsemaan täydemmin onnellisista.

Loving kindness: ensin itselle ja sitten koko maailmalle!

Loving kindness kääntyy huonosti suomeksi, rakastava lempeys on yksi käännösyritelmä. Kristaliinankin kuvaamassa metta-harjoituksessa onnellisuutta, terveyttä ja vapautumista kärsimyksestä toivotaan ensin ehdoitta itselle, sitten hyväntekijälle, ystävälle, ventovieraalle, viholliselle ja lopulta koko ihmis-, eläin- ja kasvikunnalle. Säännöllinen harjoitus auttaa kohtaamaan kanssakulkijat arvostavammin. Olemme kaikki tasa-arvoisia, samalla viivalla.

Päivittäinen meditaatio, rentoutuminen tai hetki itselle

kannattaa. Välillä tuntuu liian vaikealta toteuttaa – väsyttää tai ei muka ehdi. Toisinaan avuksi rientävät rentoutus-cd:t ja mainiot yleistajuiset opetuspuheet linkistä Dharma Seed. Ja hei, iTunes ja Youtube ovat täynnä (vaihtelevan tasoisia) ohjattuja rentoutuksia.

Retriitti ja sangha.

Pari vuotta sitten olin varma, etten uskaltaisi osallistua retriitille. Pelkäsin useamman päivän hiljaisuutta. Vaikka olin käsitellyt mörköjäni terapiassa, pelkäsin alitajunnan tuovan monen tunnin meditaatiosesssioissa mieleeni liian rankkoja juttuja. Retriitti oli kuitenkin upean voimaannuttava. Opin, että mieli voi oikutella mutta taustalla on aina syvä rauha, oma tietoisuus. Opin hyväksymään alitajunnasta välillä pulpahtelevat kuvat ja sen, ettei minun tarvitse yrittää kieltää niitä tai tehdä niille mitään. Opin keskittymään hengitykseeni,  ympäristön havainnointiin ja lempeän hyväksynnän harjoittamiseen itseä ja muita kohtaan. Useamman päivän hiljaisuus toi hymyn huulille ja sai muistamaan elämän perusasiat monta viikkoa retriitin jälkeen. Sama onnistuu kotioloissakin, mutta muiden harjoittajien (sangha-yhteisö) läsnäolo ja harjoituksen määrä teki siitä helpompaa ja jollain tavalla ”kannattavampaa”. Toivon löytäväni aikaa edes miniretriitille taas pian.

Lopuksi:

Minulle meditaatio on tarjonnut jotain, mihin keskustelut ystävien kanssa, terapia, liikuntaharrastus tai muut sellaiset (tärkeät ja hyvät sinänsä) eivät pystyneet – tien luottamukseen ja rauhaan. Ei ole tarkoitus esittää valaistunutta tai väittää, että meditaatio olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiin. En ole koko ajan rauhallinen tai luottavainen tai kohtele ihmisiä aina tasa-arvoisesti, mutta mulla on avain sellaiseen tilaan ja monessa mutkassa meditaatio auttaa rauhoittumaan ja näkemään olennaisen. En siis voi olla suosittelematta!