Mitä syödä?
”Ruoka olkoon lääkkeesi.” Hippokrates kehotti lääkitsemään itseään ravinnolla ( ja tuskin tarkoitti tunnesyömistä..). Vitamiinien, hivenaineiden sen sellaisten sairauksia ehkäisevien/terveyttä ylläpitävien lisäksi on muitakin syitä katsoa mitä suuhunsa pistää. Torjunta- ja säilöntäainevapaa ravinto lienisi parasta ainakin äidille ja masuasukille, ja monet heräävätkin luomukuluttajiksi raskausaikana. Kemikaalialtistukssta ja hormonihäiritsijöistä voi katsoa hyvän dokkarin vielä 5 päivää Areenasta: http://areena.yle.fi/tv/1836393 (mutta varoituksen sana odottajille, voi olla vähän ahdistava).
Kemikaalivapaus ei ole ainoa syy suosia luomua. Vaikka luomun ympäristöystävällisyydestä kiistellään, mun mielestä on yksinkertaisesti parempi olla laittamatta maahan, vesistöön ja suuhunsa mitään ylimääräistä.Itse syön lähinnä maidotonta kasvisruokaa, mutta en valitse aina luomua tai tervellisintä. Raha on ehkä isoin este, toinen on saatavuus ja laiskuus (en jaksa lähteä lähikauppaa edemmäs ”kalaan” ja kotikulmien luomupiirissä on rajattu valikoima). Kolmas epäluomut ja -terveelliset mieliteot…
Raskausajan hedelmähimoa eivät ole riittäneet tyydyttämään lähikaupan luomuomenat ja -appelsiinit vaan olen ostanut ihan tavallisia (tavallinen tarkoittaa nykyään myrkytettyjä ja säilöntäaineilla kyllästettyjä..) päärynöitä, kiivejä, greippejä ja viinirypäleitä. Viimeksi mainitusta tuli kyllä morkkis ja ärsytys, sillä juuri kokonaisen paketin parissa päivässä tuhottuani luin facebookista, että 15% torjunta-aineista Euroopassa menee rypäleiden viljelyyn. Yäks. Pesin ne onneksi kahdesti. Ekokaupassa työskennellyt Mies valisti että vahapinta se on luomurypäleissäkin, mutta epäilyttävältä ne näyttivät (ja hyvältä maistuivat..). Tässä luomuasiassa olen kyllä vähän perfektionisti, oikeasti suurin osa kaappimme vihanneksista, juureksista ja viljoista on jo luomua.
Olen syönyt lähes täysin kasvisruokaa 15 vuotta ja ravinnosta puhuttiin paljon luontaisterapiakoulutuksessa. Uskon monen yrtin (mm. laventeli, timjami, kamomilla..) ja kasviksen (valkosipuli, inkivääri, parsakaali, kurkuma..) terveydellisiin vaikutuksiin, ja olen hoitanut itseäni ja muita eteerisillä öljyillä (ulkoisesti). Silti syön valkosipulia ja inkivääriä lähinnä flunssan osoittaessa ensi merkkejään ja marjojen ja hedelmien syönnistä tarvitsen muistutuksia silloin tällöin. Tuntuu, että syön aalloittain esim. nokkosta, pähkinöitä ja muita terveyspommeja. Haluaisin ajatella, että syön niitä kun tarvitsen niitä, mutta ”syön niitä kun muistan” on lähempänä totuutta. Syön paljon ulkona ja aika usein karkkia. Mielitekojakin pitäisi osata tulkita: karkinhimo voi olla nesteen, energian tai vaikkapa sinkin puutosta.. Onneksi oman palstan ja parvekkeen tuotokset ovat varmasti luomua ja tuoretta terveellistä. Niistä postailen varmaankin kesemmällä lisää jos aikaa viljelylle riittää lapsen hoidon lomasta.
Kuva: Flickr/CC/Flickerfurniture
Näkemyksiä oikeanlaisesta ruokavaliosta on tietysti monia ayurvedasta ruokapyramidiin. Raskaanaolevan ja lapsen kasvissyönti jaksaa edelleenkin välillä kummastuttaa joitakuita. Lähiömutsin blogiin tuli mielestäni yllättävää kritiikkiä. Tämäkin valinnan on mielestäni jokainen kykenevä tekemään itse ja toisten valintoja tulisi kunnioittaa. Tiedän monia varsin terveitä ja täysjärkisiä vegaaniäitejä ja -lapsia (terkkuja!). Itse olen päätynyt vegaanivuosien jälkeen löyhempään ruokavalioon, johon sisältyy välillä myös kalaa. Raskausaikana ilmeisesti raudanpuutteen johdattelemana olen syönyt myös luomumetwurstia (!) ja kuten Alta riman-postauksessani tunnustin, viime viikolla myös grillimakkaraa (!!). Ennen raskautta sellaista ei tehnyt mieli ja luulen, ettei raskauden jälkeenkään. Makkara suussa olen hetkellisesti unohtanut eläinten oikeudet, joista aikoinaan itsekin olen yläasteikäisille luennoinut.. Valinnoissa on ainakin minun kohdallani kuitenkin kyse kokonaisuudesta ja kontekstista eikä ehdottomuudesta. Mies syö meillä muutenkin lihaa silloin tällöin, koska sietää huonosti palkokasveja. Olemme ajatelleet antaa lapsellekin sellaista ruokaa, mitä itse syömme, eli hyvin kasvispainotteista mutta silloin tällöin luomulihaa, josta kerrotaan mistä se on tullut.
Vielä vähän ravitsemussuosituksista. Raskausaikana Suomessa neuvolat ovat varsinaisia ruokapoliiseja. Tuntuu että varmuuden vuoksi ja pienten riskien takia vältetään kaikkea vaaratontakin. Tällä aiheutetaan turhaa stressiä. En sano, etteikö suosituksia kannattaisi noudattaa, mutta vähän niitä voisi kyllä höllentää. Lisäksi olisi tärkeämpää puhua puhtaasta ja terveellisestä ruoasta, eikä esimerkiksi siitä, että on ”ihan ok juoda 1,5 litraa kokista, sitä enemmän on liikaa kofeiinia”.
Eri neuvolat jakavat ilmeisesti vähän erilaisia ohjeita, mutta höllennettäviä esimerkkejä olisivat mun mielestä ainakin yrttiteet ja merilevä. On useita yrttejä, joita on perinteisesti käytetty raskausaikana ja toisaalta monia, joita kannattaa välttää. Näistä on kokemusperäistä tietoa, ja esimerkiksi rooiboksen, kamomillan ja vadelmanlehden voisi hyvin nostaa sallittujen listalle. Monia muitakin voi huoletta nauttia pieniä määriä silloin tällöin. Lisäksi yrttien kemiallista koostumusta on tutkittu paljon, joten luulisi löytyvän asiantuntijoita parempaa listaa laatimaan. Merilevästäkin olen siinä käsityksessä, että norimaki silloin tällöin ei haittaa ketään. Jokainen tekee tietysti omat valintansa ja viralliset ohjeet ovat varman päälle, mutta turha huolestuminen vahingossa syödystä homejuustosta tai yrttiteestä on täysin turhaa.
Hössötyksestäni huolimatta uskon, että lapseni saa varmasti kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja, eikä kemikaalikuorma ole ehkä sen kummempi kuin mitä itse olen lapsena saanut (Tshernobylin laskeumasta puhumattakaan)… Kasvissyöjä-äitien rintamaidosta on myös mitattu alhaisempia ympäristömyrkkypitoisuuksia kuin muilta. Kaikesta huolimatta haluaisin toivottaa lopuksi kaikille huolettomia ruokahetkiä – sekä parempia lähikauppoja, halvempaa luomua, enemmän kotitarveviljelyä ja vähintäänkin silloin tällöin huoletonta mässäilyä!