Mitä vauva tarvitsee?
Joku viisas totesi, että ihmisen onnellisuuden määrä on käänteisesti verrannollinen hänen omistamansa tavaran määrään. Mitä vähemmän roinaa, sitä onnellisempi siis.
Samaa on mitattu Happy Planet Indexillä, Vanuatulta taisi löytyä tyytyäisempää porukkaa kuin Suomesta. Buddhalaisetkin väittävät haluamisen johtavan kärsimykseen (toki tällä tarkoitetaan muunkinlaista kuin tavaran kaihoamista). Allekirjoitan nämä, ja olen niin sanotuissa kehitysmaissa matkaillessani nähnyt ja kokenut miten vähällä pärjää – mutta unohdanpa ne silti usein!
Olen ostanut suuren osan vaatteistani kirpputoreilta teini-ikäisestä ja jos ostan uutta, ostan useimmiten ekologista ja reilua kauppaa. Uusia huonekaluja en ole juuri hankkinut mutta joskus päätynyt uuteen kodinkoneeseen. Kulutuskriittisyyteni ulottuu vauvamaailmaankin, mutta jotenkin se on ollut paljon haastavampaa.’
kuva: Flickr/CC/Keith Williamson
Lista tarpeellisista vauvaperheen hankinnoista riippuu paljon keneltä kysyy. Olemme olleet siinä mielessä onnekkaita että lähipiirin kierrätyshenkiset lapselliset ovat antaneet meille hirveästi kaikkea: vaunut, hoitopöydän, pinnasängyn, vaatteita ja vaippoja, lakanoita ja peittoja. Pitkäaikaislainaan on saatu lisäksi auton turvakaukalo, sitteri ja imetystyyny. Lisäksi olen tehnyt muutamia hankintoja Netcyclerista (tavaroiden vaihtopalvelu) ja huuto.netistä. Uutena olen ostanut lähinnä äitiysvaatteita. Siksi hämmästelinkin kun hypnosynnytyskurssilla (tästä myöhemmin lisää!) vanhemmat vertailivat parhaita lastentarviketavarataloja. Vauvojen ympärillä pyörii hillitön bisnes ympäristövaikutuksineen.
Silti on paljon mielitekoja. Silti talous on ollut tiukalla. Silti olen unohtanut usein iloita siitä kaikesta mitä meillä on ja keskittynyt sen sijaan siihen mitä vielä puuttuu.. Päätin olla ottamatta äitiyspakkausta, koska saimme niin paljon vaatteita kavereilta. Lisäksi sisko odottaa kaksosia, joten pari puuttuvaa juttua (kuten hiusharjan) sain toisesta heidän pakkauksestaan. Silti pakkauksen sisältölistasta tuli minulle jonkinlainen raamattu. Nämä kaikki meillä on pakko olla – ja ehkä vähän ekstraa!
Lapselleen haluaisi tarjota vain parasta, vaikkei oikein varaakaan olisi. Nettiä surffaillessa löytää kaikenlaista “tarpeellista”. Haavelista on pitkä riippumattokehdosta täysvillaisiin kerrastoihin. Onneksi olen muissa blogeissa törmännyt siihen, että yksi vauva ei pitänyt kantorepusta, toinen inhosi riippumattoa, kolmannelle ei sopinut tietty hieno kestovaippa ja melkein kaikki kasvoivat ulos ihanasta luomusilkkikerrastostaan kahdessa viikossa! Siispä kaikkea ei kannattaisi hankkia etukäteen ja virheostosten välttämiseksi isompia hankintoja, kuten kantoreppua, kannattaisi ensin lainata ja kokeilla jotta löytyy sopiva malli.Ja kokeneemmat ovat onneksi muistuttaneet, ettei kaikkea tarvitse olla vauvalle valmiina – ensimmäisinä päivinä tulokas nukkuu paljon ja isä ehtii hyvin käydä ostamassa vaikka kylpyammeen jos sellaista ei vielä ole.
Yksi syy hankintahifistelyyn on kemikaalien mahdollisten vaikutusten kammo. Jos mietit miksi, lue esim. HS:n juttu sperman alentuneesta siittiöpitoisuudesta. Nykymaailmassa ihminen altistuu niin paljon kemikaaleille ja säteilylle, että haluan suojella vauvaani ylimääräiseltä kuormitukselta. Siksi, kun mahdollista, valitsen ekopesuaineet ja -kosmetiikan sekä luonnonmateriaalit.
Kemikaalien välttäminen on kuitenkin välillä hankalaa. Parisänkymme hajosi, ja vaikka kuinka olisin halunnut luomufutonin, äitiyslomalla olevan osa-aikatyöläisen ja opiskelijan budjetilla siihen ei ollut varaa. Siis JYSKistä tarjousrunkopatja. Myyjä toki vakuutti ettei Suomessa valmisteta mitään allergisoivaa tai haitallista, mutta patjan tuoksu kieli palonestoaineista, joilla on mahdollisesti vaikutuksia sikiön kehitykseen. Onneksi tajusin edes jälkikäteen tiedustella asiaa ja olin maalaillut turhia mörköjä seinille: JYSKistä ilmoitettiin että patjan valmistaja Unituli ei käytä palosuojattuja materiaaleja ko. patjoissa. Tälläisia asioita kannattaa uskaltautua kyselemään jo aiemmin – eikä luulla, ettei vastausta saa.
Lapselle päädyin mittavien nettietsintöjen jälkeen ostamaan hengittävän kookos-tattaripatjan nettitavaratalo ON24:stä. Patjassa on kylläkin vaahtomuovi välissä. Siihen luomuvillafutoniin kun ei ole nyt vauvankaan kohdalla varaa… Villaisen kosteussuojan kerrotaan tosin toimivan hyvin ”eristeenä”. Lapsen kemikaalialtistuksen pohtiminen varmasti jatkuu lelujen ja vauvanruokien yhteydessä. Puhumattakaan raskaus- ja imetysajan ruoasta. Se, että valitsen erikoisempia ja ekompia juttuja ei ainakaan omalla kohdallani johdu ulkopuolisista paineista vaan siitä, että koen luonnonmukaisuuden itselleni tärkeäksi. Se vain on harmi, että hyvän vaihtoehdon löytäminen on välillä niin hankalaa. Ja ihan peruseineksillä mennään silloin kun ei jaksa panostaa (väsymyksen tästä vielä lisääntyessä, voi olla aika useinkin).
Liiallinen täydellisyyden tavoittelu kostautuu hankinnoissakin. Lapsihan oikeastaan tarvitsee lähinnä lämpöä, läheisyyttä, ruokaa ja turvaa. Ja rintamaidon ympäristömyrkkypitoisuus on itse asiassa jopa laskenut viimeisen parin kymmenen vuoden aikana. Perhevalmennuksessa reilu kuukausi sitten puhuttiin riittävän hyvästä vanhemmuudesta. Se tarjoaa lapselle myös pettymyksiä ja haasteita. Täydellinen luomuekoäitiys ja vauvavarustelu olisi liian täydellistä, kallista ja menisi pedantin hankalaksi suorittamiseksi. Joskus on vain helpompaa ottaa helppo vaihtoehto. Summa summarum: Tärkeintä ei ole ehdottomuus vaan suunta johon valinnoilla pyritään. Tai mitä mä höpisen. Kaikkein tärkeintähän on rakkaus – vauvaa, Miestä, itseä ja koko maailmaa kohtaan ;)
Hankintalinkkejä:
Vekarakirppis Kumpulassa
Lisää kemikaaleista: