Väsynyt äiti, äksyilevä äiti

5327974794_9349f2d242.jpg

kuva: Flickr/CC/Denis Dervisevic

Ihminen ei ole koskaan valmis. Varsinkaan kun luulee olevansa. Varsinkin kun elämä muuttuu niinkin hurjasti, että saa lapsen.

 

Nopeasti pikkujutuista kuumeneva temperamenttini on herännyt talviunestaan. Samoin loukkaantuminen, kateus, mustasukkaisuus, pelko. Kaikki pienet kummitukset, jotka olin vuosien työllä selättänyt. Ei yhtä pahasti kuin ennen, mutta kovin ei-toivottuina.

 

Syy on toki selvä: Ennenkokematon univelka ja väsymys. Uusi elämäntilanne. Hormonit. Ei jaksa meditoida. Eikä aina ehdi syödä. Plus yksi yhtä väsynyt ja nälkäinen kumppani.  

 

Ohimeneväähän tämä on. Eikä itseltä saisi odottaa liikoja. Että muistaisin kaikki buddhalaiset opit. Että olisin läsnä ja toimisin mielialastani tietoisena koko ajan.

 

Pitäisi muistaa se tärkein. Kun yhtenä tosiväsyneenä iltana itkin jotain aivan turhaa asiaa (muiden ihmisten toiveita ja ajatuksia, omaa ei-niin mallikasta käytöstäni), Mies totesi: Älä ole liian ankara itsellesi. Muut ymmärtävät. Eikä sillä niin väliä mitä muut ajattelevat, tämä on meidän elämä.

 

Ai niin joo.

 

Olen kuitenkin hoitanut Papua yksin päivät, kun Mies on koulussa. Pessyt jopa vähän pyykkiä. Nauttinut Papun aamuhymystä ja jokeltelusta. Vaihtanut noin kymmenet vaipat. Saanut 1. kertaa onnistuneesti hereillä olevan Papun vaunuissa neuvolaan, nukkuvana takaisin (aiemmin vaunuissa viihdyttiin vain nukkuen). Käynyt kaupassa. Useimmat näistä ovat sitä itseään – läsnäoloa. Täytyy keskittyä, eikä mieli haluakaan harhailla muualla. Olen myös nauttinut pienistä omista hetkistä, syönyt ja surffannut netissä.

Ollut hyvä äiti, ja ihan riittävän hyvä ihminen. Hyvä minä!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Hajuton ja mauton

 

En nyt puhu kakasta (jostain syystä mun mielestä Papun kakka ei haise, Miehen mielestä HAISEE)  vaan neuvolan esitteistä. Täytyyhän optimitoimintaa suositella, mutta ekoemon ärsytyskynnyksen ylittävät hajuttomat ja mauttomat normiäidit, jotka esitteiden kuvissa nauttivat aamiaisella pelkkää Valiomaitoa ja porkkanaa ja reippailevat punaposkisena vaunulenkillä (anteeksipyyntöni malleina toimineille – ja kyllä minäkin tykkään vaunulenkeistä..).

7376481190_64acf48288.jpg

kuva:Flickr/CC/NatalieMaynor

Suositusten mukainen keskivertous kismittää mua. Varmasti osin siksi, etten samaistu siihen. Ylipäätään persoonallisuus ja erilaisuus on musta kiinnostavampaa, koska minusta kukaan meistä ei ole hajuton ja mauton keskiverto. Me olemme kaikki omia persooniamme!

 

Kun kaveripiirissä on “erilaisiksi” määriteltyjä ihmisiä (vegaaneja, homoseksuaaleja, allergikkoja, erityistarpeisia lapsia jne), tuntuu kummalliselta katsoa esitteitä, joissa lapsiperheiden ja vanhempien monimuotoisuus ei näy millään tavalla. Se jotenkin loukkaa ja ärsyttää sen verran, että tahallaankaan ei lue esitettä tai noudata suosituksia.

Kismitykseni liittyy varmasti myös siihen, etten aina tykkää neuvomisesta ja mittaamisesta… Toisaalta esim. imetystukisivujen ja synnytyssairaalan neuvot mun on ollut helppo ottaa vastaan. Tykkään fiksuista neuvoista 😉

 

Mutta vielä esitenivaskasta, jonka sai Papun 1. neuvolakäynnillä. Tiedän toki, että kalsiumin saantia kannattaa tarkkailla ja liikunta on hyvästä. Ja, että joillekin pitää kertoa, että pulla kannattaisi vaihtaa appelsiiniin. Mutta älkää kertoko sitä mulle! Minua alkaa ärsyttää 🙂

 

Henkilökohtainen inhokkini on lause: “Leivälle voit sipaista hieman vähärasvaista margariinia”. Niin hyssyttelevää ja hissuttelevaa. Terveellisyys ja luonnonmukaisuus ovat sydäntäni lähellä, mutta ilottomuus ja rajoitukset ei. Toisaalta, ehkä tämä vähärasvaisuus osuu arkaan paikkaan – sektiohaavan yllä roikkuvaan mahaan – mutta en aio stressata laihtumisesta, imetyksen pitäisi auttaa ja nälkääni aion syödä. Painosta postaan myöhemmin lisää.

 

Ja vielä: Missä ovat esitteet täysipainoisesta kasvisruoasta, kantoliinailusta, kestovaipoista tai kemikaalittomasta lapsiperheen arjesta? Sellaisia ei esitenivaskassa ollut.  Sairaalasta saadulle Liberon lahjuskassille voi antaa sen kiitoksen, että siellä oli Imetyksen tuki ry:n hieno vihkonen. Se oli hyödyllinen, eikä lainkaan mauton.

 

Ps. Taisi tulla ekoemon aggressiivisin postaus tähän mennessä. No, vauva-arjen syövereissä olen huomannut että negatiivisetkin tunteet on hyvä päästää ulos. Tällaisia höyryteksteja on siis luvassa lisää.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Terveys Ajattelin tänään