7 askelta onneen (valmis aarrekartta)

Nyt se on valmis. Aarrekarttakurssin lopputulos, uusi unelmakartta. Kurssin avulla laaditusta kartasta tuli selkeämpi ja rauhallisempi kuin aiemmin laatimastani megakartasta. Teemat ovat kyllä selvästi samoja koti- ja puutarhahaaveista perhe-elämään ja matkusteluun, mutta etenkin tunnelmakartan analysoinnin ja eri elämänalueiden toiveiden pohtimisen myötä oli helpompi tehdä selkeämpi kartta. Otin puolet pienemmän kartongin kuin viimeksi, ja priorisoin mukaan oikeasti tärkeät asiat. Kuvia on alle kolmasosa aiemmasta ja halusin laittaa ne selkeästi enkä sikin sokin, ja jopa leikata kuvat repimisen sijaan  (aiemmin halusin rosoista reunaa..). Kartta tuntuu aika henkilökohtaiselta, joten tässä teille kuvallisena vain häivähdys:

imag0271.jpg

Kurssi on auttanut priorisoimaan tavoitteita. Uutta oli myös omien kuvien liittäminen karttaan mukaan. En ole sitä aiemmin tehnyt. Kun oma pärstä hymyilee tulevaisuuden taloa esittävän kuvan vieressä, silloin oikeasti konkretisoituu, että tuo haave on oikeasti juuri minulle.  Kurssiohjeissa kehotettiin humoristisesti varomaan mitä toivoo – jos liimaa karttaan keltaisen auton ja haluaakin vihreän, voi olla että keltaista tuppaa tulemaan 🙂

Itselleni tuotti vaikeuksia löytää perhekuvia, joissa olisi kolmen sijaan kaksi lasta. Eli kolme tuossa kartassakin nyt haravoi lehtiä Ruskovillan kerrastoissa! Vaikka aiempienkin karttojen toiveista suurin osa on toteutunut, ja osa hyvää vauhtia toteutumassa, usko tämän työkalun voimaan on edelleen kasvanut. 

Rahaa ei kartan teossa tarvinnut ajatella, mikä helpotus. Unelmoinnissa ei ole tärkeää tehdä laskelmia tai olla inhorealisti. Karttailu kannustaa: Kun tiedät tavoitteesi, väylä niitä kohti löytyy kyllä. Se minkä kuuluu toteutua, toteutuu. Kaikki haaveet välttämättä eivät.

Liitin mukaan myös aiemmista kartoista poiketen sanoja. Vähän lehdistä mutta enimmäkseen itse kirjoitettuja ”voimasanoja”, vähän kuin affirmaatioina.

Valitsemani ruusukuvan mukana tuli osuvasti otsikko ”7 askelta onneen”. Ja liimattuani ruusun karttaan huomasin sattumalta ottaneeni mukaan 7 teemaa: vauvavuoden, matkailun, kodin ja perheen,  joogan ja meditaation, liikunnan, luonnonrauhan ja tulevan työn (joka näköjään liittyy em. teemoihin).

Nyt katselen karttaani ihan hurmiossa: Näin hyvältä tulevaisuus näyttää! Kurssista on jäljellä vielä osiot ”ankkurointi solumuistiin” (tätä odotan mielenkiinnolla) ja ”ylläpito, palaute ja päivitys”.

Ps. Kaiken tämän karttailun sivutuotteena myös Mies intoutui tekemään oman karttansa, ihanasti analysoimatta fiilispohjalta: 15 minuuttia leikkaa-liimaaleikkiä olohuoneen pöydällä, lopputuloksena ihana minikartta, josta löytyi mm. suloinen pulloposkivauva, leirinuotio, uudet rummut ja pari koiraa <3

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

H-hetki lähestyy

Eilen illalla ajattelin ekan kerran, että nyt se lähtee! Synnytys käyntiin nimittäin. Supistuksia mulla on ollut viikolta 20 alkaen, mutta eilen ensimmäistä kertaa useamman tunnin ajan säännöllisesti. Ensin puolen tunnin, sitten 20, 15 ja 10 minuutin välein. 

Tai parempi puhua ehkä aalloista, kuten hypnosynnytyksessäkin. Ainakin tässä vaiheessa aallot ovat olleet suht mietoja. Kiristää, tuntuu painetta ja hengittämiseen joutuu kiinnittämään huomiota. Ei satu, korkeintaan jomottaa selkää. Kipu-sanan käytön voi säästää siihen jos oikeasti sattuu (tähän moni haluaisi sanoa, että ”kyllä sä tunnet sen sitten” ja ”odota vaan”, mutta en aio odottaa kipua vaan keskittyä muihin juttuihin). Kevyen aaltoilun vuoksi oli helppo nukahtaa ja yöllä heräsin vain pari kertaa kiristyneeseen mahaan. Turvonneet ja jomottavat jalat herättivät useammin. Aamulla säännöllisyys oli hävinnyt.

3836270388_4fa5450af1.jpg

kuva:Flickr/CC/Yousef AH

 

Tiedän, että tässä voi vielä mennä viikko, kaksi, kolmekin ennen kuin Papu syntyy ja tällaisia supistusspurtteja voi tulla useampi laantuen sitten kokonaan. Mutta oli ihana innostua eilen: mitä jos synnytys alkaisikin nyt ja nyytti olisi sylissä jo kenties huomenna? Se olisi ihanaa. Ja vaikka kärsivällinen odottaminen välillä tuntuu vaikealta, jokainen päivä on lähempänä h-hetkeä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana supisti kaksi kertaa. Jee!

 

Ps. Ennen kuin käytte jakamaan omia kokemuksianne, tutustukaa synnytysfilosofiaani yo. linkistä. Huomio menee nyt omaan keskittymiseen, ja toisten kertomuksiin palaan vasta kun oma synnytys on ohi.

Suhteet Oma elämä