(kuva: Flickr/CC/Giåm)

Tästä aiheesta lupaan vielä paljon postauksia. Matkailu, maisemien vaihtaminen, uuden kokeminen ja näkeminen. Parhaimmillaan se on mielestäni junan ikkunasta koettuna tai paikallisissa ravintoloissa tai paikallisten sohvavieraana. Mutta myös vähän luksuksemmassa bambumajassa, teltassa viidakossa, kanootissa, kylpylässä, museossa, rannalla, vuoristossa…

Mammalomalukemistooni on kuulunut yllättävän paljon matkalehtiä ja matkailuaiheisia nettisivuja. Olen siis ihan viimeisillään raskaana, eli nyt just ei olis tosiaankaan tarkoitus lähteä minnekään (paitsi synnytyslaitokselle). Mitähän tämä matkakuume on? Alitajuista toivetta paeta ihan nurkan takana odottavia haasteita? Haikailua vanhaan reppureissariaikaan, johon ei sellaisenaan ole ihan heti paluuta? Ainakin vauvaystävällisistä matkakohteista ja reissaavista perheistä innostumista. Kuvahaussakin esiin pompahti ranta, jossa on paljon lastenvaunuja…

Monet reissaavat raskausaikanaan, mutta mulla reissaaminen rajoittui pariin mökki- ja kylpyläreissuun Suomessa. Olen useimmiten käynyt 1-2 kertaa vuodessa ulkomailla, joten senkin takia alkaa olla vieroitusoireita. Perheellistyminen on ihanaa ja odotettua, mutta tykkään suunnitella matkoja ja haaveilla niistä. Ja olen löytänyt uusia unelmakohteita, kun mietin reissaamista lapsen kanssa. Olikos Madventuresilla tähänkin joku opus? 

Matkustelun ekologisuudesta ja perusteluista käytiin vilkasta keskustelua Isyyspakkauksen puolella. Itse olen vuosikaudet ratkonut asiaa maksamalla lentomaksuja ClimateFriendlylle. Viherpesuahan se tavallaan on, eikä uusi aurinkovoimala Intiassa/Malawissa poista lentoni pakokaasuja mihinkään. Mutta maksan mielummin lentomaksun kuin olen maksamatta. Paras olisi tietty olla lentämättä. (Päivitys: Nonariinan blogin kommentteihin laskin minäkin hiilijalanjälkeni!)

Olen kyllä suosinut julkisia. Erityisen ylpeä olen puolen vuoden Aasian reissustani, joka alkoi 6 päivän junamatkalla Kiinaan ja sieltä Vietnamiin. Kun on aikaa, Suomesta pääsee huokeasti ja suht nopeasti Aasiaan junalla. Kävin reissun aikana 7 maassa, mutta liikuin pääosin julkisilla. Balille oli lennettävä (pakkohan siellä käyminen ei ihmiselle ole, mutta oli se hieno paikka), ja lopulta myös paluumatka Intiasta kotisuomeen taittui lentäen kun reissaaminen sai riittää. Aasian reissu myös vei pahimman kaukokaipuun, joten taidan tyytyä lähimaihin ainakin jonkun aikaa.

Miksi sitten reissata?  Olen miettinyt sitä monesti, etenkin kun tunsin itseni aivan liian etuoikeutetuksi ajoittaisen kurjuuden keskellä Aasiassa. Toisin kuin kerjäläislapset, saatoin valita missä nukuin ja mitä söin. Opin matkalla paljon maailmasta, ihmisistä ja itsestäni. Ne ovat kieltämättä itsekkäitä motiiveja reissaamiselle. Mutta annoin myös jotain. Halusin tukea kestävää matkailua ja yritin sijoittaa rahani mahdollisimman fiksusti ja ekologisesti toimiviin hotelleihin, ravintoloihin ja retkenjärjestäjiin. Tein myös vapaaehtoistöitä.

En lähtisi kieltämään reissaamisen iloa keneltäkään, mutta on hyvä, että yhä enemmän pohditaan

millä liikennevälineellä mennään ja kuinka usein,

miten säästää vettä matkakohteessa

miten raha jää paikallisille, ja

miten suojella paikallista luontoa matkailun vaikutuksilta.

Loistavia apuja näiden juttujen pohdintaan löytyy mm. Reilun matkailun yhdistykseltä ja ihan perusinfoa ekomatkailusta täältä. Uudemmat matkatoimistot kuten Mandala toimivat kestävämmin, ja peruspakettimatkoillakin on alkanut vihertää.

Nyt lähivuosien haaveissa mulla siintävät niinkin eksoottiset paikat kuin

Kuusamo – tuttu luonto ja rauha, alkusyksystä taidamme testata miten sujuu pitkä autoreissu vauvan kanssa (ja kun ekologisesta matkailusta oli puhe, autoreissu kuljetaan etanolilla)..

Tanska – tanskalaisen maajussin, paikallisen boheemiuden, rantojen ja pyöräilyn innostamana..

Latvia – visiitti 12 vuotta sitten jäi kytemään (ja Mádara tulee sieltä)..

Berliini – olen käynyt Taj Mahalissa, Balilla ja Laosin viidakoissa mutta Berliinissä vain rautatieasemalla. Aukko sivistyksessä täytynee korjata, etenkin kun kaikki muut kaltaiseni ituhipit hehkuttavat paikkaa ja sen kasvisruokavalikoimia ja taideskeneä..

Espanja/Kreikka – kuulostaa tylsältä, mutta näistä löytyy mm. ihania kasvis/luomu bed&breakfasteja kaukana turistivirroista..

Thaimaa/Vietnam – idän helpoimpia matkakohteita lapsiperheille – ja haluaisin näyttää vähemmän reissanneelle Miehelleni turkoosinkirkkaat snorklausvedet..

Olisiko teillä vinkkejä tai linkkejä blogauksiin vauvan kanssa reissaamisesta?