Ajatuksia 37+0

Helpottunut. Innostunut. Tukala. Kuuma. Turvonnut. Onnellinen. Odottava. Väsynyt. Virkeä. Ihastunut.

Olo on ainakin näitä edellä mainittuja, nyt kun raskauteni on kestänyt 37 viikkoa ja Papu lasketaan täysiaikaiseksi syntyessään. Painoakin on jo vajaa 3 kiloa lääkärin arvion mukaan eli keskosuusraja on sikälikin ylitetty. Olo on onnellinen ja helpottunut, sillä positiivisesta yleisvireestä huolimatta koko raskausajan on silloin tällöin miettinyt, että ”meneehän kaikki hyvin” ja ”mitähän jos se syntyisi jo nyt”?

On jo pitkään tuntunut siltä, että joku ihan oma persoonansa elelee jo mun ja Miehen kanssa. Papun potkuissa on tunnistettava energia ja reipas musiikkidiggari tuntuu olevan. Hikka on kolme kertaa päivässä ja aina klo 21-22 nukutaan (kyllä muulloinkin, onneksi jatkoa ajatellen, mutta tuo on selkeästi toistuva aika). On ihana kommunikoida kylkeen työntyvän jalkapohjan kanssa – hieron vähän ja Papu potkaisee takaisin. Tämän tyypin syntymä on koko ajan lähempänä ja se on maagisen ihanaa!

Toisaalta on sitten tukaluus, alan kypsyä olooni ja siinäkin mielessä varovasti toivoa synnytyksen tapahtuvan lähiviikkoina. Maha on valtava ja tiellä ja törmäilen koko ajan kaikkeen. Mukavaa asentoa sohvalla/tuolissa/sängyssä on vaikea löytää. Jalat ovat levottomat ja turvonneet. En oikein jaksa tehdä jooga-asanoita enää. Lähinnä nojailen, ähisen tai teen hengitysharjoituksia. Olen alkanut ikävöidä ketterää ja hoikkaa itseäni, joka ehkä joskus kuoriutuu taas esiin. Katsoimme viimekesäisiä häämatkakuvia Miehen kanssa. ”Oho! Oliks sulla noin kapea vyötärö?” Niinpä.

Vielä on matkaa edessä ennen kuin Papu on sylissä. Ja helpotuksesta ja optimistisesta asenteesta huolimatta jotkut kai äitiyteen kuuluvat huolet siitä, että meneehän kaikki loppuun asti hyvin nostavat välillä päätään. Mutta olo alkaa olla valmis jo – valmis lapselle syntyä. Periaattessa synnytys voi alkaa vaikka jo huomenna, ja toisaalta maksimissaan enää viisi viikkoa odotusta. Ja sen jälkeen alkaakin ihan uusi ja ihmeellinen matka.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Täydentävät/luontais/vaihtoehtois..

Näillä etuliitteillä kutsutaan monenlaisia terapioita ja hoitoja. Itsellä on koulutusta yhdestä ja kokemusta asiakkaana lukuisista. HelloAochi pohti jokin aika sitten bakteerikammoa ja sitä, kuinka on parempi altistaa lapsia flunssille ja kohottaa heidän vastustuskykyään. Aihe herätti vilkasta keskustelua, myös mm. allergioista ja oli pakko kertoa kommenteissa oman allergiani häviämisestä vyöhyketerapialla. Siispä täälläkin:

Heinäallergiani alkoi 9-vuotiaana ja kehittyi pikkuhiljaa myös koivu-, leppä- ja pölyallergiaksi. Söin ensin Zyrteciä, sitten Kestineä, sitten Aeriusta – ja nenäsumutteet ja silmätipat päälle. Lääkkeet tehosivat vain osittain. Ala-asteella vaivaa yritettiin helpottaa antroposofisilla lääkkeillä. Ihan kivoja voiteita, mutta ei tehonnut. Yläasteella kävin homeopaatilla. Sokerin makuisia rakeita, mutta ei tehonnut. 26-vuotiaana kokeilin akupunktiota, oli rentouttavaa ja auttoi vähän muttei poistanut oireita. 28-vuotiaana menin vyöhyketerapiaan muista syistä. Kävin hoidoissa syys-huhtikuun kerran kuussa ja PAM: allergiaoireet eivät palanneet kuten joka kevät aiemmin. Koko kesä mentiin ilman lääkkeen lääkettä. Ah autuutta!

Luontaishoitoja on vaikka kuinka erilaisia, akupunktiosta reikiin ja rosen-terapiasta yrttilääkintään. Kaikkia yhdistää suhtautuminen ihmiseen kehon ja mielen kokonaisuutena, jota hoidetaan pelkän oireen sijaan. Musta paras olisi puhua täydentävistä hoitomuodoista – monin osin ne ovat lääketieteelle vaihtoehtoisia (esim. lihaskireyksien ja flunssan hoito), mutta monin osin kannattaa tehdä yhteistyötä (vakavammat sairaudet) ja ottaa kaikki lääketieteestä irti. Kokeilemalla löytää, mikä itselle tehoaa parhaiten. 

5798887144_307e36038b_n_1.jpg

kuva: Flickr/CC/WitchesFallCottages

Kerrottakoon myös alkuperäinen vyöhyketerapiaan menon syy. Liki kymmenen vuoden jälkeen jätin e-pillerit (halusin eroon keinotekoisista hormoneista) ja jäin odottelemaan aiemminkin epäsäännöllisiä menkkoja. Kun kolmeen kuukauteen ei kuulunut mitään ja jatkuva raskauden epäily alkoi turhauttaa, kokeilin MVT:tä (moderni vyöhyketerapia). Kahden hoitokerran jälkeen menkat alkoivat ja tulivat säännöllisesti. Pian raskaus alkoi tuntua toivotulta, ja jatkoin hoitoja tukeakseni hedelmällisyyttäni. 7 ”yritys”kuukauden jälkeen olin raskaana. Aikansa se otti, muttei lopulta kauhean kauaa. Ilman säännöllisiä menkkoja olisi mennyt paljon pidempään. Ja tietysti siittiö osui maaliin vasta kun päätimme lakata yrittämästä :). Pikku vinkkinä ”yrittäjille” eteerinen ruusuöljy. Hiero pohjaöljyyn sekoitettuna (esim. 5 tippaa 15ml:aan pohjaöljyä) alaselkään ja -vatsalle kierron alkuvaiheessa.

Itse olen opiskellut aromaterapiaa ja sitä kautta myös ravitsemusoppia, anatomiaa ja fysiologiaa sekä erilaisia hierontaperinteitä. Koulutusten myötä olen oppinut arvostamaan koulutusta (!). Ennen kuin siis kokeilette kaikkea, suosittelisin tsekkaamaan, että terapeuttinne on Luontaislääketieteen keskusliiton koulutettujen terapeuttien listalla.Tai vähintäänkin kysymään, missä terapeutti on kouluttautunut. Uskon, että on muutamia hyviä muualla kuin virallisessa koulutuksessa ammattitaitonsa hankkineita, mutta heidän lisäkseen kymmeniä arveluttavia huuhaatapauksia.. LKL:n jäsenille on määritelty minimit hoitoharjoittelulle, lääketieteen opinnoille jne ja heillä on mahdollisuus ottaa potilasvakuutus.  Itse olen vielä LKL:n opiskelijajäsen niin kauan kun saan lääketieteen kurssit suoritettua. Aromaterapiasta postaan enemmän myöhemmin.

Pari sanaa vielä kehon ja mielen kokonaisuudesta. Sairauksia voivat edeltää tai seurata mielen ongelmat. Tiedän monta syöpää ja sydänkohtausta, jotka ovat seuranneet onnetonta parisuhdetilannetta tai perhetapahtumaa. Ja monta fyysisestä vaivasta alkanutta masennusta.  Itselläni allergia alkoi ”sattumalta” samana vuonna kun vanhempani erosivat ja pohja elämälle rakennettiin täysin uusiksi. Allergian katoamiseen taas vaikutti todennäköisesti vyöhyketerapian lisäksi Mies. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin olevani turvassa, kelpaavani itsenäni ja luottavani täysin toiseen ihmiseen. Tämä perusluottamus taisi auttaa siihen, että luonnolliset aineet eivät enää aiheuttaneetkaan yliherkkyyttä. Mm. näistä syistä kannattaa hoitaa koko ihmistä eikä pelkkää oiretta 🙂

Millaisia kokemuksia teillä on erilaisista täydentävistä hoitomuodoista?

Suhteet Oma elämä Terveys Vastuullisuus