Sittenkin refluksia?

Unta yritetään edelleen saada pidemmäksi, mutta unikouluteemasta on palattu ihmettelemään Papun vatsaoireita. Jo monta kuukautta sitten pohdin, voisiko pitkät iltaitkut, puklailut ja inho selällään oloa kohtaan johtua refluksista. Mutta neuvolassa ja netissäkin toisteltiin refluksin aiheuttavan oksennuksia ja hidasta kasvua. Papu kehittyi nopeasti ja pluskäyrällä, joten epäily jäi sikseen. Maito ja muna karsiutuivat mun ruokavaliosta ja meno rauhoittui jokseenkin.

Nyt kuitenkin Papun isoäiti (neuvolassa töissä) oli kuullut ajankohtaista silent refluksista – vatsahappoja nousee liian ylös ja aiheuttaa tuskaista oloa, mutta lapsella ei muuten välttämättä ole perinteisesti refluksille ominaisia piirteitä. Voi jopa kehittyä muita nopeammin, hinku pystyasentoon kun on niin kova. Ja pluskäyrällä, kun syö tuskaansa. Vaikka pahin polte olisi mennytkin jo ohi, hermosto saattaa edelleen käydä ylikierroksilla ja vaikuttaa esim. öihin.

Aloimme siis uudelleen epäillä, josko mahahapoissa olisi osasyytä huonoihin öihin ja äreään oloon (mikä ei onneksi ole jatkuvaa vaan Papu on usein hyvinkin aurinkoinen). Gaviscon-lääkettä sai asiantuntijan mukaan antaa vauvoillekin testimielessä. Muodostaa kalvon ruokatorveen, jottei happoa pääse ylös. Kolmen päivän testikäytön jälkeen ei huomattu eroa. Käväisimme myös allergologilla (Papulla myös iho-oireita), joka teetti prick-testin vaikka ilmeisesti niitä ei juuri vauvoilla suosita. Testissä ei näkynyt mitään, mutta sehän ei mitään kerro. Kehoitti jatkamaan maidon ja munan välttämistä ja kokeilemaan josko soija olisi syynä. Lisäksi määräsi testimielessä Nexium-happosalpaajaa. Refluksi on kuulemma kätevämpi todeta sillä tehoaako lääke, kuin tähystämällä. Olin kuullut sylkitestistä mutta lääkäri ei pitänyt sitä luotettavana. Ja tähystäähän en Papua anna jos ei pakko ole.

Lääke on kuitenkin vielä kokeilematta, säikähdin pitkää sivuvaikutuslistaa. Sen sijaan olen ollut pari päivää soijatta (en kyllä tiedä mitä enää söisin kun palkokasveista moni muukaan ei Papun vatsalle sovi..), ja puklailua on ollut vähemmän. Lisäksi tänään on nukuttu selvästi paremmat päiväunet. Testasin myös jättää teen pois, jospa kofeiini valvottaa ukkelia.

Hillitöntä salapoliisin hommaa vailla varmuutta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Allergioita on vaikea todeta. Olo ei ole kovin selväjärkinen kun näitä syynää ja kun luulee keksineensä syypään, seuraavana päivänä ei enää olekaan niin varma. Tärkeintä on tietysti, että Papu kasvaa ja kehittyy, mutta ylimääräiset puklailut ja itkut olisi kiva karsia pois harmittamasta. Tietysti on mahdollista, että meillä on moniallerginen lapsi. On myös mahdollista, että olen vainoharhainen (nojaa, tilannetta seuraa kyllä moni muukin). 

Unijutuissakin meillä näköjään vaatii monen asian yhdistelmää, että paletti alkaa toimia. Niin taitaa olla vatsa-asioissakin.

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys

Edistyy. Edistyy?

Lempeä unikoulu. Eli oikeastaan täysin uusiksi pistetty päivä- ja yörutiini. Takana 10 päivää ja yötä. Edistyykö? Öö. Osin kyllä.

Elizabeth Pantleyn kirja Pehmeä matka höyhensaarille on ollut oppaanamme. Vauvojen unikouluttamisessahan on monta koulukuntaa mutta käännyimme Höyhensaarten puoleen, koska meistä huudattaminen ei vaan tunnu hyvältä idealta ja tassuttelukin tuntuu tämän suuritarpeisen herkkäunisen lapsen kohdalla mahdottomalta (menisi huutamiseksi). Saa tosin nähdä parin viikon päästä jos väsymys jatkuu, olenhan lukuisasti pyörtänyt periaatteeni aiemminkin.. Kirjassa lupaillaan kyllä pysyvämpää muutosta mutta se tulee hitaasti. Pitäis olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Ja nukkua päikkärit jotta jaksaa yöllä.

No. Pantleyn idea on tutustua vauvojen unesta tiedettäviin seikkoihin, sitten tarkkailla lapsen yökäyttäytymistä yksi yö, analysoida vähän ja luoda sen perusteella perheelle sopiva uniohjelma. Kun sitä on kokeiltu 10 päivää, tarkkaillaan taas yksi yö, vertaillaan ja tehdään tarvittavat muutokset. 10 päivän väliä ei välttämättä kannata noudattaa orjallisesti, meilläkin sattui molemmille testiöille ehkä normaalia huonommat yöt, joten edistymistä ei voi niiden perusteella pelkästään arvioida. Tässä kuitenkin tiivistys:

päiväunien määrä: ensin 2 ( nyt 2)

päiväunien pituus: 2,5h (2h)

nukahtamisaika: 19 (19)

heräämisaika: 6 (6.30)

heräilyjen määrä: 6 (5)

pisin unijakso: 2h 50 min (2 h 20 min)

unta yhteensä: 10 h ( 10,5h)

Eipä siis näytä hurjalta muutos.. Nukahtaminen on kuitenkin helpottunut ja useina päivinä (ei suinkaan kaikkina) Papu on ollut virkeämpi eikä ylivirkeä eli yliväsynyt.. Jos testipäivä olisi ollut paria päivää aiemmin, päiväunia olisi ollut 3 h ja pisin yöllä nukuttu jakso myös 3h. Paljon on kuitenkin vielä matkaa tavoitteeseen 5 tunnin yhtäjaksoisista unista. Jotkut Pantleyn testiryhmäläisistä olivat kirjan mukaan saaneet lapsen nukkumaan 5 h putkeen ekan 10 päivän aikana.

Mutta itseäni tsempatakseni listaan muita muutoksia:

nukuttamisaika:  1h (10 min)

montako kertaa nukahtaa ilman tissiä herättyään yöllä: 0 (4)

keskimääräinen heräilyaika yöllä: 15 min (5 min)

 

Mitä uniohjelmassamme sitten on (hyödyllisimpiä jatkamme edelleen)? Koska Papu tarvitsee selvästi paljon tukea ja opastusta nukahtamiseen ja yöllä uudelleen nukahtamiseen (kaikki vauvat havahtuvat useita kertoja yössä, mutta toiset jatkavat itsekseen uniaan, toiset tarvitsevat apua ja opettelua)

– selkiytimme päivärutiinia (herääminen ja nukkumaanmeno, ruokailut ym aina suunnilleen samaan aikaan – ei toki aina onnistu)

– vieroitimme tissille nukahtamisesta ensin irrottelemalla tissistä ennen nukahtamista ja sittemmin vaihtamalla nukuttamisen manducaan, syliin, vaunuihin tms ja kolmannessa vaiheessa unisen lapsen siirtämisen sänkyyn, jossa nukahtaa itse

– lasta ruokitaan paljon useammin päivällä, ja ruoka on alkanut myös maistumaan paremmin (joskin mystisiä vatsavaivoja on edelleen, enkä tiedä mikä on syynä)

– tunti ennen nukkumaanmenoa on rauhoitettu, valot himmennetään ja sama rutiini toistuu joka ilta ja lapsi laitetaan nukkumaan suht aikaisin

– päivä- ja iltaunille mentäessä tunnistetaan varhaiset väsymisen merkit, jottei lapsi ole liian väsynyt nukkumaan

– makuuhuone on vähän viileämpi ja hämärämpi

– kehitettiin unilause, jota toistettiin ensin kun lapsi on raukea ja hyvällä tuulella ja sittemmin myös rauhoittamaan

– kaikkiin yöäninöihin ei reagoida, ainoastaan jos on varmasti hereillä ja tarvitsee apua

– Mies siirtyi alkuyöksi nukkumaan Papun viereen, maitoa tarjotaan vasta kun ihan varmasti on nälkä tai ei rauhoitu muuten 

 

Oma väsymystila on vaihdellut ”enpä ole ollut näin pirteä aikoihin” ja ”enpä ole ollut näin psykoosin partaalla koskaan” välillä. Paljon on joutunut työstämään negatiivisia tunteita (”miksei se anna mun nukkua?!”). Mutta silti vielä jaksaa ja olo on toiveikas, koska jotain edistystä on sentään tapahtunut. 

edit: Lisäänpä vielä, että testiaikana Papu on oppinut konttaamaan ja hampaitakin näyttäisi tulevan, joten yöunet kärsii ilmeisesti vaikka vanhemmat tekis mitä.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo