Meillä on nyt parin kuukauden ajan maisteltu vihannes- ja hedelmäsoseita, ja vähän myös puuroja. Luomua olen valinnut tähän asti ja sillä tiellä jatketaan kunnes tarvitsee tehdä poikkeuksia. Parina päivänä viikossa keittelen jonkun soosin ja pakastan osan. Heti alkuun heräsi kysymys siitä, missä soseita säilyttää. Muovirasia ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta, siitä kun on todettu irtoavan kaikkea ylimääräistä esimerkiksi pinnan rikkoontuessa tai mikrossa lämmittäessä (jos mikroa haluaa käyttää).

Lähiömutsin sosepostauksesta sain vinkin pakastaa soseita silikonisissa jääpalamuoteissa. Koska en onnistunut löytämään muita silikonimuotteja ensi hätään, meillä soseet pakastetaan muumin muotoisiin muotteihin.. Yleensä lounaalla menee yksi nuuskamuikkunen ja muumipappa (osa suuhun ja osa pitkin poikin) 😀 

Sormiruokailu kiinnostaa meillä kovasti myös (soseestakin suuri osa menee sormin suuhun), mutta kokeilut ovat vielä aika pieniä sillä Papu ei oikein hyvin istu vielä syöttötuolissa. Vähän on mutustellut bataattia ja avokadoa paloina ja tänään mutusteli tyyvyväisenä maissinaksua. Banaani on herkkua, mutta sen todettiin valitettavsti nostavan punan poskille. Toisaalta aiotaan jatkaa banaanin antamista, sillä käsitykseni mukaan lievissä reaktioissa kannattaa vain siedättää lasta ruoka-aineeseen. Suosittelen ”Minä syön itse” -opusta (”Omin sormin suuhun” on kuulemma aika ehdoton, joten jätin väliin).

kuva: Flickr/CC/Pickersgill Reef

Lasisesta tuttipullosta innostuneena aloin etsiä myös lasisia säilytysrasioita. Ja nämä Lock&Lockitpa ovat oivia: voi pakastaa ja kuumentaa mielin määrin, muut hajut, maut ja aineet pysyvät rasian ja ruoan ulkopuolella. Bebesistä saa vastaavanlaisia huomattavasti kalliimmalla.

Täysin muovitonta elämää ei meilläkään vietetä, mutta lasisissa rasioissa kiehtoo myös esteettisyys ja kestävyys. Lelujen joukossa on muutamia kovamuovisia. Olen luottanut siihen, että ainakaan sama muovi, josta Legot tehdään ei voi olla kovin haitallista. Täysin eri asia on sitten se, että nyt ryömimään opittuaan Papu pääsee käsiksi kaikkeen mahdolliseen lattiatasossa olevaan, joten ”lelujen” käsite on vähän laajentunut. Mikä on tietysti bakteerikannan kannalta ihan hyvä. Onneksi saatiin lahjaksi Sophie-kirahvitehtaan ihana muhkea kilpikonna, joka on myös luonnonkumia. Sitä on kiva pienten ikenien jyystää niiden lattialistojen, matonhapsujen ja ovenkarmien lisäksi..