Rauhaa

Vajaa kuukausi lempeän unikoulutuksen aloittamisen jälkeen olen jo kahdesti vastannut ”hyvin”, kun Mies kysyy aamulla miten yö meni. Hän ei tiedä, sillä häntä ei ole tarvinnut hakea osaksi yötä Papun viereen nukkumaan, sillä Papu on enimmäkseen nukkunut. Joku voisi sanoa, että flunssalla on osuutensa asiaan mutta kiellän sen liittyvän mitenkään tähän… Sillä tämähän jatkuu ja jatkuu! Ei saa olla pelkkä lyhyt vaihe.

Tunnin-kahden välein tissille heräilystä on tultu tilanteeseen, jossa Papu nukahtaa n. 19.30, syö klo 23, 04 ja 06. Tämä tarkoittaa useimmiten melkein viiden tunnin unia puolen yön jälkeen, ja ennen yhtätoistakin ehdin nukkua tunnin pari. Uupumusta toki on, mutta ei lainkaan samanlaista seinille hajoilemista. Kestäispä tämä vaihe pitkään!

Koska väsymys, mielialan lasku ja turhautuminen oli välillä jo aika totaalista, käännyin taas buddhalaisten opetusten puoleen. Tällä kertaa lukemistossa on Sarah Napthalin Buddhism for Mothers. Kolahtaa kovaa. Siinä buddhalaisuuden keskeisimpiä opetuksia on kansantajuisesti sovellettu äitinä olemisen haasteisiin. Teemoja on laajasti vihan käsittelystä muuttuviin ihmissuhteisiin. Lisäksi buddhalaisen elämänkatsomuksen omaavat äidit kertovat kokemuksiaan – hyviä ja huonoja. Se on kuin vertaistukea kirjasta. Suosittelen.