Sittenkin refluksia?

Unta yritetään edelleen saada pidemmäksi, mutta unikouluteemasta on palattu ihmettelemään Papun vatsaoireita. Jo monta kuukautta sitten pohdin, voisiko pitkät iltaitkut, puklailut ja inho selällään oloa kohtaan johtua refluksista. Mutta neuvolassa ja netissäkin toisteltiin refluksin aiheuttavan oksennuksia ja hidasta kasvua. Papu kehittyi nopeasti ja pluskäyrällä, joten epäily jäi sikseen. Maito ja muna karsiutuivat mun ruokavaliosta ja meno rauhoittui jokseenkin.

Nyt kuitenkin Papun isoäiti (neuvolassa töissä) oli kuullut ajankohtaista silent refluksista – vatsahappoja nousee liian ylös ja aiheuttaa tuskaista oloa, mutta lapsella ei muuten välttämättä ole perinteisesti refluksille ominaisia piirteitä. Voi jopa kehittyä muita nopeammin, hinku pystyasentoon kun on niin kova. Ja pluskäyrällä, kun syö tuskaansa. Vaikka pahin polte olisi mennytkin jo ohi, hermosto saattaa edelleen käydä ylikierroksilla ja vaikuttaa esim. öihin.

Aloimme siis uudelleen epäillä, josko mahahapoissa olisi osasyytä huonoihin öihin ja äreään oloon (mikä ei onneksi ole jatkuvaa vaan Papu on usein hyvinkin aurinkoinen). Gaviscon-lääkettä sai asiantuntijan mukaan antaa vauvoillekin testimielessä. Muodostaa kalvon ruokatorveen, jottei happoa pääse ylös. Kolmen päivän testikäytön jälkeen ei huomattu eroa. Käväisimme myös allergologilla (Papulla myös iho-oireita), joka teetti prick-testin vaikka ilmeisesti niitä ei juuri vauvoilla suosita. Testissä ei näkynyt mitään, mutta sehän ei mitään kerro. Kehoitti jatkamaan maidon ja munan välttämistä ja kokeilemaan josko soija olisi syynä. Lisäksi määräsi testimielessä Nexium-happosalpaajaa. Refluksi on kuulemma kätevämpi todeta sillä tehoaako lääke, kuin tähystämällä. Olin kuullut sylkitestistä mutta lääkäri ei pitänyt sitä luotettavana. Ja tähystäähän en Papua anna jos ei pakko ole.

Lääke on kuitenkin vielä kokeilematta, säikähdin pitkää sivuvaikutuslistaa. Sen sijaan olen ollut pari päivää soijatta (en kyllä tiedä mitä enää söisin kun palkokasveista moni muukaan ei Papun vatsalle sovi..), ja puklailua on ollut vähemmän. Lisäksi tänään on nukuttu selvästi paremmat päiväunet. Testasin myös jättää teen pois, jospa kofeiini valvottaa ukkelia.

Hillitöntä salapoliisin hommaa vailla varmuutta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Allergioita on vaikea todeta. Olo ei ole kovin selväjärkinen kun näitä syynää ja kun luulee keksineensä syypään, seuraavana päivänä ei enää olekaan niin varma. Tärkeintä on tietysti, että Papu kasvaa ja kehittyy, mutta ylimääräiset puklailut ja itkut olisi kiva karsia pois harmittamasta. Tietysti on mahdollista, että meillä on moniallerginen lapsi. On myös mahdollista, että olen vainoharhainen (nojaa, tilannetta seuraa kyllä moni muukin). 

Unijutuissakin meillä näköjään vaatii monen asian yhdistelmää, että paletti alkaa toimia. Niin taitaa olla vatsa-asioissakin.