Tässä minäkin nukkuisin (jos mahtuisin)

Hih. Monelle olen sanonut, että mun blogiin ei sitten tule mitään sisustus- tai muotiaiheita, tai kuvia meiltä kotoa. No hups:

Se on vaan niin hieno, että pakko sitä on rummuttaa. Mies kunnosti 30 vuotta vanhan kehtoni ja isovanhemmat toivat sinne pehmeät taljat vauvalle alustaksi.  Puu ja luonnonmateriaalit ovat mun silmälle parhaita sisustuksessa (plus itämainen värikylläisyys) – ja siksikin tämä on mun mielestä kauneinta meidän olohuoneessa tällä hetkellä. 

Kehto on ollut mökin vintillä pari vuosikymmentä. Mies poisti vanhan lakan, hioi ja käsitteli luonnonmukaisella osmocolor-öljyvahalla. Lisäksi  ukin kanssa parantelivat kehdon ”keinuvuutta”. Nyt ei enää heilu levottomasti eestaas vaan rauhallisemmin, laajemmalla kaarella.

Taljat on 90% todennäköisyydellä vapaina juoksenneilta eläimiltä. Oli aika, jolloin en olisi halunnut mitään eläinperäistä olohuoneeseeni, mutta lapseni saa mielummin kölliä lampaantaljalla kuin fleecellä. Tämä tulee kestämäänkin pidempään. Ihan patjakin toki kävisi.

Pesä kehdossa näyttää niin mukavalta, että sekä minut että Miehen on vallannut halu kömpiä sinne itse. Kumpikaan ei vaan mahdu!