Uutta

Taitaa olla ensimmäinen vuosi, jolloin olen toivonut kesän loppuvan. Normaalisti viihdyn helteessä ja auringossa, mutta vauvaa on suojeltava niiltä, ja imetys toi mukanaan aikamoisen hikoilun lisäksi aurinkoihottuman. Siispä: ihanaa, kun on viileämpää; ihanaa kun sataa; ihanaa, että aurinko menee välillä pilveen!

Monen asian arvon tajuaa vasta jälkikäteen. Miehen 10 viikon kesäloma päättyi taannoin. Tiesin, että isi kotona noin pitkään on huippujuttu, mutta nyt kun ollaan Papun kanssa kaksin kotona tajuan vasta kuinka huippujuttu se olikaan. Kaiken tekemiseen menee kaksin verroin aikaa kun on yksi aikuista kahden sijaan. Toisaalta tekee hyvää olla välillä erossa – minä määrään arkipäivän tahdin kotona, Mies virkistyy koulussa. 

Olin jo keväällä päivät 5 viikkoa kaksin Papun kanssa, mutta silloin hän oli vielä pieni nökerö, joka nukkui ja söi. Nyt mennään eikä meinata. Pääosin mahalleen, mahallaan 180 astetta oikealle ja eilen ensimmäinen hurja hytkyntäryömintä eteenpäin. 15 senttiä. Herralla on ikää 4 kuukautta. Hurjaa miten se joka päivä oppii uutta!

Alussa hieman panikoin. Tuntui, että joka päivälle pitää olla joku ohjelma (vauvajooga, treffit kaverin kanssa tms), jotta pää pysyy kasassa ja aika kuluu. Nyt olen hieman rentoutunut. Ohjelmat, ihmisten näkeminen ja pieni reissaaminen on kivaa, mutta on mahtavaa vaan köllötellä kotonakin, olla rauhassa lapsen kanssa. Joka aamupäivä kuitenkin käydään haukkaamassa raitista ilmaa.

Varmuus ja oma tyyli vanhemmuudessa vahvistuu pikku hiljaa. Silti yllätän itseni täydellisyyden tavoittelusta usein. Relaamista ja riittävän hyvää pitää hokea itselle tämän tästä. Vauvakuplan hieman puhjettua myös tulevaisuus mietityttää.Emme halua Papun menevän päiväkotiin ainakaan pariin vuoteen. Mutta haluanko olla pari vuotta kotona? Kuka hoitaa Papua, miten järjestyvät talousasiat ym..  Nyt vasta tajuan kuinka iso vaikutus lapsella on minun työ- ja harrastuskuvioihini. Ja saakin olla. Mutta turha noita on liikaa murehtia etukäteen.

Pysähtyminen ja lapselle laulelu, musiikin kuuntelu ja ulkoilu auttavat. Lisäksi mun oma iltavapaa kerran viikossa – tanssitreeneissä tutussa porukassa en ole ihan niin pihalla kuin vuoden tauon jälkeen ajattelin.