Ostolakko 2021

Ostolakko 2021. Tässä tekstissä kerron hieman hajanaisin ajatuksin, miksi ryhdyn tulevana vuonna ostolakkoon ja miksi se voisi olla hyvä tai huono idea. Raapaisen pinnasta omien arvojen teemaa. Lopuksi luettelen  ostolakkoani ohjaavat säännot tulevalle vuodelle.

En osaa kertoa, milloin toiveeni ostolakkoon ryhtymisestä varsinaisesti syntyi. Minulla on huono muisti (josta olen perheessäni surullisen tiedetty), enkä muista sitä hetkeä vaikka kuinka yritän. Arvelen sen hetken kuitenkin olleen tilanteessa, missä olen lukenut jonkun toisen ostolakosta. Kun joku, jota mielenkiinnolla seuraan somessa, on kertonut mitä kaikkea hyvää hänelle on lakostaan seurannut. Koska kuka ei sitä haluaisi, hyvää itselleen? Minä ainakin haluan.

Olen varmaan siinä hetkessä miettinyt, miten itse selviytyisin kyseisestä haasteesta, tai olisiko se minulle haaste lainkaan? Olen luultavasti pohtinut, onko minun järkeä ryhtyä sellaiseen, ja jos olisi niin mitä se vaatisi. Itseni tuntien luulen samalla hetkellä ehtineeni miettiä myös, miten lakko käytännössä toteutuisi: kauanko lakko kestäisi, millaiset säännöt haluaisin lakolle asettaa, millaisia porsaanreikiä saattaisin säännöistäni lakon aikana etsiä ja mikä voisi olla itselleni sopiva palkinto lakon jälkeen? Voisiko lakon jälkeinen (oletettu) tunne riippumattomuudesta kuluttamiseen olla riittävä palkinto?

Hiipivä toiveeni ostolakosta syntyi luultavasti jo pari vuotta sitten vaikken sitä enää muistakaan. Muistan kuitenkin, milloin lopullinen päätökseni lakosta syntyi. Se oli tämän syksyn alussa, arvelisin että syys-lokakuussa. Päätin, että olisin ostolakossa vuoden 2021 ajan, koska pidän symmetriasta ja uusi vuosi tuntuu hyvältä ajalta aloittaa vuoden kestävät asiat, varsinkin lakot ja haasteet. En heti päättänyt sääntöjä, vaikka tottakai ostolakossa täytyisi olla säännöt, vaan annoin niiden muhia mielessäni ennen kiveen kirjoittamista.

Onko ostolakko hyvä idea?

Vaikka monet ovat ostolakkoon ryhtyneet ja kertoneet sen useista hyödyistä, löytää netistä vähintäänkin yhtä paljon soraääniä ostolakkoon ryhtymistä vastaan.

Ihmisen tyytyväisyys ostolakkoon ei vaikuta olevan sidottu siihen, miten hyvin he ovat lakossaan pärjänneet. Pahin tyytymättömyys tuntuu syntyvän siitä, kuinka kestävä ratkaisu ostolakosta on muodostunut. Esimerkiksi Instagramissa arvokasmaailma-tiliä ylläpitävä Pipsa on tuonut tilillään paljon esiin tyytyväisyyttään ostolakkoon ryhtymisestä. Hän kieltäytyi lapsiperheensä kanssa vuodeksi ostamasta mitään fyysisiä esineitä tai tavaroita, eikä lisäksi ostanut shampoita tai muita hygieniatuotteita, tarkoituksena käyttää omat vanhat varastot loppuun. Hänen tavoitteenaan oli pystyä lopettamaan jatkuva ostaminen ja sen ajattelu, ja sen sijaan olla tyytyväinen siihen mitä heillä jo oli. Suosittelen tutustumaan Pipsan tiliin Instagramissa, jos haluat tietää millä kaikilla eri tavoilla vaihtokaupoilla, itse tekemällä ja somessa huutelemalla Pipsan onnistui hankkia perheellen kaikki tarvitsemansa tuona vuonna ja sen jälkeen, sillä he ovat jääneet fyysiseen ostolakkoon ainakin toistaiseksi pysyvästi.

Eikö ole inspiroivaa? Mikseivät siis kaikki ryhtyisi ostolakkoon? Virve Fredman on kirjoittanut Ostolakko-blogissaan mielestäni oivallisen tekstin siitä, miksi ostolakko voi olla myös huono idea. Hän on pitänyt blogiaan jo vuodesta 2009 ja teksti on kirjoitettu 2020 huhtikuussa. Tuona aikana Virve on menettänyt uskonsa ostolakkoihin. Hänen mukaansa  suurin hyöty ostolakosta voisi olla se, mitä ihminen oppii lakon aikana itsestään. Tämä vaatii omien valintojen, tarpeiden ja päätösten sellaista analysointia, mitä useampi ihminen ei ostolakkonsa aikana toteuta. Useimmiten päätetään vain olla rajoitettu aika ostamatta jotain tuotetta X. Pahimmassa tapauksessa lakon loputtua ostetaan tämä asia kuitenkin, ”nyt kun voi”. Ostolakko jää siis vain joksikin, mitä siedetään tietyn aikaa, minkä jälkeen sama ostamisen meno jatkuu mitään oppimatta.

Virve kertoo tekstissään myös pitävänsä hölmönä sitä, miten ostolakon takia ihminen ei saisi ostaa asioita jotka hän todella tarvitsee. Erilaisten palveluiden, tavaroiden ja elintarvikkeiden tarpeellisuus onkin teema, mikä ostolakon aikana nousee väistämättä esiin. Pipsa on tilillään tuonut paljon esiin, miten ostolakkonsa aikana hän huomasi usein ajatelleensa jonkin asian ”pakolliseksi”, mutta jonkin ajan kuluttua huomasikin ettei a) oikeasti tarvitse kyseistä asiaa, tai b) hän saattoi korvata asian jollain, mitä hänellä jo oli. Tämän havainnoiminen taas vaatii juuri sitä, minkä perään Virvekin kuuluttaa: ajatustensa, toiveidensa ja tarpeidensa analysoimista ostolakon aikana.

Miksi ostolakko?

Olen ymmärtänyt monen haluavan ryhtyä ostolakkoon rajoitetuksi ajaksi hillitäkseen omaa kuluttamistaan ja kotiin kertyvän tavaran määrää. Joillakin voi yllättäen jysähtää tajuntaan, miten mielettömästi he ostavat tavaraa, kuten vaatteita, koriste-esineitä, meikkejä, pelejä, kirjoja ym. Jokaisella on jokin heikkous mihin omaa rahaansa käyttää. Omat heikkouteni ovat juurikin kirjat sekä niiden lisäksi huonekasvit, kirpparineuleet, neulelangat ja teet. Kaikki nämä esineet ilmentävät jollain tavalla arvojani, sillä arvostan täysiä kirjahyllyjä ja aktiivisesti lukevia ihmisiä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä villaneuleeseen, mikä on kestävästi hankittu kirpputorilta, juoda hyvän tuoksuista kupillista teetä samalla, kun lukee jotain todella hyvää kirjaa, mikä on uutuudestaan kankea ja sivut tuoksuvat juuri leikatulta paperilta. Ei varmaan mikään.

Uskon ostoksemme ja niiden määrän heijastavan niitä asioita, joita arvostamme. Ihmisen arvojen tulisikin olla johtoajatus sille, miten hän elämäänsä elää. Usein kuitenkin kuulee ihmisten ennemmin toteavan, etteivät he elä omien arvojensa mukaisesti. He saattavat kertoa tärkeimmiksi arvoikseen perheen, ystävät ja läheisyyden, mutta eivät pysty käyttämään rahaa yhteiseen viikonloppureissuun ystäviensä kanssa, koska ovat käyttäneet jo puolet palkastaan uusiin vaatteisiin. Kuulostaako tutulta? Arvojen mukainen kuluttaminen on varmasti yksi aihe, mistä tulen kirjoittamaan tulevan vuoden aikana.

Ostolakko vaikuttaisi olevan usein tiedostettu tai tiedostamaton pyrkimys kohti enemmän omia arvojaan vastaavaa elämää. Halutaan jollain tavalla rajata sitä, miten rahojaan kuluttaa tällä hetkellä. Yhtenä toiveena on varmasti  saada rahaa säästöön, sillä se on oletettavasti hyvin luonnollinen lopputulema kun kieltäydytään kuluttamasta. Taustalla on luultavasti myös ajatus itsensä haastamisesta ja eräänlaisesta tutkimusmatkasta itseen: Miten minulle käy, kun kiellän itseäni ostamasta tiettyjä asioita? Kestänkö?

Miksi itse haluan ryhtyä ostolakkoon? Ainakin odotan, että tulevan vuoden aikana erinäisten tavaroiden todellinen tarpeellisuus valkenisi minullekin. Ei myöskään haittaisi, jos saisin kerättyä tulevan aikana enemmän säästöön kuin tänä vuonna. Muutenkin haluaisin seurata paremmin sitä, mihin kaikkeen rahani kuukauden aikana oikeastaan menevät.

Lopulta vuoteni tavoitteiksi ovat piirtyneet seuraavat:

1. Parempi hallinta ostoksiin, joihin tiedän minulla olevan heikko vastustuskyky (lueteltu yllä).
2. Tarkastella suhdettani kuluttamiseen ja rahaan: Millaisia tunteita ostolakko minussa herättää? Millä tavoin lakko haastaa minua? Mikä saa sen tuntumaan pahalta, entä hyvältä? (Tämä on se itsensä analysointi kohta, mikä voisi kaikkien oletusten mukaan tehdä ostolakon vaikutukset pitempiaikaisiksi.)
3. Toiveenani on, että kuluttamisen hillitseminen säästäisi rahaa mutta myös aikaa, mitä haluan käyttää mm. kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Ostolakon säännöt

Lopulta pääsemme ostolakkoni sääntöihin. Virve ehdottaa tekstissään mm. varasuunnitelmaa, missä kerran kuussa saisi ostaa jonkin asian tai esineen, minkä todella kokee tarpeelliseksi. Haluan kuitenkin kokeilla onneani ilman tällaista takaporttia, saa nähdä miten käy. Koska omien sääntöjen on tärkeää olla näkyvällä paikalla, missä ne ovat itsestään muistuttamassa ettei vain lipsu niistä, kirjoitin säännöt itselleni kalenterini alkusivuille.

Ostolakkoni 2021 säännöt ovat seuraavat:

1. Lakko kestää tammikuun ensimmäisestä päivästä joulukuun viimeiseen päivään.
2. Tänä aikana ei saa ostaa mitään fyysisiä esineitä ja tavaroita, kuten vaatteet, kirjat, huonekasvit ym. Tämä käsittää myös virtuaaliset versiot näistä tuotteista, esim. e-kirjat ja netistä ostettavat elokuvat. Jos on absoluuttinen pakko, esim. kaikissa on reikä ja vain yhdet ehjät ovat jäljellä, niin saa ostaa uutena alushousuja, sukkia ja sukkahousuja.
3. Lakko sisältää myös kirpputorit.
4. Ostamisen sijasta vanhan korjaaminen, vaihtokaupat, lainaaminen, asian ilmaiseksi vastaanottaminen ja itse jo olemassa olevasta tekeminen ovat ok. Tarkoitus ei kuitenkaan ole lähteä kerjäämään muilta sitä, mitä itse haluaisi mutta on kieltäytynyt ostamasta.
5. Kosmetiikkaa aion tehdä mahdollisimman paljon itse. On kuitenkin ok ostaa loppuun käytetyn tilalle uusi samanlainen tai korvaava vastaava tuote.
6. Lakkoon eivät kuulu erilaiset palvelut, ruoka, ulkona syöminen (tai juominen) tai matkaliput.

Seuraavalla kerralla aiheenani on varmaan se, mikä on koskenut vuoden 2020 loppua eli ostolakkoon valmistautuminen. Tarvitaanko sitä?

Siihen asti, näkemisiin.