Lily

Ekotoimii

Ekotoimii
ekotoimii

Suhteesta rahaan

Tänään puhutaan rahasta. Pohdin aluksi rahasuhteen psyykkisiä puolia ja kerron sitten lapsuuden kokemusteni kautta, miten oma suhteeni rahaan on rakentunut. Lopuksi olen koonnut kymmenen ideaa oman rahasuhteesi parantamiseen.

Suhde rahaan rakentuu lapsesta asti. Vaikka lapsi oppii laskemaan rahaa vasta toisella luokalla, niin jo varhaisemmassa vaiheessa hän alkaa oppimaan rahankäytön mallia vanhemmiltaan.

Psykoanalyytikko Anna Colanderin mukaan suhde rahaan kehittyy jo varhaislapsuudessa. Rahasuhde on hänen mukaansa tasapainoilua perusluottamuksen ja vastuunoton välillä.

Perusluottamus on jo vauvaiässä kehittyvä perustavanlaatuinen tunnekokemus, mikä lapselle syntyy kun hänen tarpeistaan huolehditaan, aikuinen on läsnä ja lapsi saa lämpöä ja hellyyttä osakseen. Perusluottamus on peruskokemus siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Vastuunotto tarkoittaa ihmisen kykyä ottaa vastuuta omasta elämästään.

Usein kuitenkin perusluottamuksen ja vastuunoton välillä on ristiriitaa. Tällöin vaihtoehtojen ääripäissä on hallitsematon törsäily ja toisaalta taas myös äärimmäinen säästäminen, mikä estää elämästä nauttimisen. Myös se, jos jompikumpi vanhemmista kuuluu jompaan kumpaan ääripäähän, voi ymmärrettävästi vaikuttaa myös lapsen rahankäyttöön.

Toisin sanoen, rahankäyttömme heijastelee psyykkistä hyvinvointiamme. Nyt kun sanon tämän ääneen, niin se ei varmaan yllätä ketään. Joka tapauksessa raha herättää meissä psykologisia mekanismeja, joilla pyrimme turvaamaan itseämme ja olemistamme.

Minun ja rahan historia

Eli suhteeseemme rahaan vaikuttavat se, miten olemme perheessämme nähneet rahaan suhtauduttavan sekä varhaislapsuutemme perustavanlaatuiset tunnekokemukset.

Mikä sitten on oma historiani rahan käytössä?

Meillä ei lapsena ollut paljoa rahaa käytössä. Varsinkaan omaa rahaa, mutta myöskään vanhemmilla ei ollut paljoa. Molemmat vanhemmat olivat perustyössäkäyviä, äiti useamman vuoden myös työttömänä opiskellessaan itselleen uutta ammattia. Vanhempani erosivat ollessamme siskoni kanssa vielä taapero- ja vauvaikäisiä, joten rahaa meni vanhemmilla myös paljon muuhun kuin vain meihin.Enkä siis tarkoita että he olisivat lähteneet yöhön bilettämään, vaan rahaa meni perusjuttuihin, joihin ei mene samalla tavalla rahaa jos pariskunta asuu yhdessä: vuokra, laskut ja ruoat ottavat yhdeltä enemmän kuin jos maksut jaetaan.

En koe, että meillä olisi ollut puutetta mistään, mitä olisimme tarvinneet. Äitini on joskus kuvannut omaa rahankäyttöään tuolloin, että ”ensin hankittiin kaikki mitä lapset tarvitsi ja sitten mietittiin mitä muuta pitäisi”. Äitini on hyvin käytännöllinen nainen ja hän tarkistaa edelleen jokaisen kassakuitin, että ne on hinnastettu oikein. Jo pienestä olemme käyneet äidin ja siskon kanssa kirpputoreilla, mikä on meillä edelleen vähän kuin yhteinen harrastus.

Eli mitä voimme todeta siitä, millaista suhtautumista rahaan olen saanut lapsena todistaa? Rahat laskettiin tiukkaan ja kaikkea mitä halusi ei saanut, mutta sen sai minkä todella tarvitsi.

Oppimani rahankäyttötottumukset

Meillä ei ollut siskon kanssa viikkorahaa, mutta sen sijaan meillä oli kuukausiraha mikä oli muistaakseni 20 €. Jouluna ja kesälomilla saimme muutaman kympin enemmän ns. ”lomarahaa”. Se ei ollut paljon ja jos halusi hankkia jotain isompaa, piti opetella säästämään. Itse en ollut siinä hyvä, vaan rahat menivät nopeasti kavereiden kanssa ollessa. Toisaalta en tiedä, oliko itselläni mitään isompaa, mihin olisin edes halunnut säästää, ei välttämättä.

Yksi äitini lempisanonnoista on ollut ”köyhän ei kannata halpaa ostaa”. Tarkoittaen, että kerta ostaa, niin sitten kannattaa panostaa siihen kunnolla. Huomaan omaksuneeni tämän tavan erityisesti tilanteissa, kun olen hankkimassa jotain isompaa. Tuolloin haluan panostaa johonkin sellaiseen, mikä on juuri sitä mitä haluan ja mikä kestää pitkään, eikä minun tarvitse heti olla ostamassa uutta.

Kuitenkin aina kun maksan kerralla isomman summan, stressitasoni nousee. Vaikka tiedän, että minulla olisi siihen varaa ja todella tarvitsen sen, en tykkää käyttää suuria summia kerralla. Se saa minut tuntemaan oloni… turvattomaksi.

Opin säästämään kunnolla vasta täytettyäni 18 vuotta. Kävin pankkineuvojan kanssa keskustelua ja totesin, että jos haluan säästää niin sen pitää olla paikkaan, mistä en heti pääse rahoihin käsiksi. Minulle suositeltiin rahastoa, mistä ei saa rahaa nopeasti heräteostoksiin, vaan nostossa menee vähintään pari päivää että se tulee käyttötilille. Rahastot ovat minulla edelleen käytössä, vaikka vuosi sitten päivitimme ne tuottavampiin.

Varsinaista säästötiliä en ole hankkinut, kun rahastot ovat hoitaneet saman asian. Välillä olen laittanut pienempiä summia talteen toiselle käyttötilille, missä huomasin rahojen pysyvän kun olin selkeästi päättänyt mihin ne  käytetään. Säästämisyritykseni muualla kuin rahastossa ovat onnistuneet parhaiten kun minulla on ollut (itselleni) tarpeeksi hyvä syy säästämiselle. Tällaisia syitä ovat olleet esimerkiksi omilleen muuttaminen tai jokin reissu.

Suurimman osan aikuiselämästäni olen kuitenkin saanut elää tilanteessa, missä olen ollut osittain tai kokopäiväisenä työelämässä, ja minulla on ollut varoja ilman säästämistäkin. Ja ennen kuin kuvittelette himoshoppaajan unelman mielessänne, niin muistakaa, että olen sote-alalla työskentelevä perustyöläinen eikä palkkani ole siis koskaan ollut päätä huimaava. Se on kuitenkin riittävä ja sillä tulee hyvin perustoimeen, ellei enemmänkin.

Miten haluaisin kehittyä

Minussa on siis erikoinen yhdistelmä suunnitelmallista säästäjää sekä ajattelematonta äkkikuluttajaa, jonka impulssikontrollissa on vielä kehitettävää. On kuin sisäinen teinini minussa heräisi aina välillä ja innostuisi hankkimaan heti sen, minkä näki. Nämä hankintaryöpyt tulevat usein aalloissa: 2-3 ostosta ja se on siinä.

Vaikka kuukausibudjettini ei näistä ryöpsähdyksistä kaadu, niin toivoisin silti että saisin nämä impulssit hallintaan. Erityisiä heikkouksiani ovat uudet huonekasvit, kirjat, muistikirjat, neulelangat, kirpputorineuleet ja suomalainen design käsityö. Muistikirjoja minulla on kotona valmiiksi jo muutenkin, kirjoja saa myös kirjastosta, neuleita on jo ihan tarpeeksi ja niin on kyllä niitä kasvejakin.

Satunnaisen impulssikontrollin puutteen lisäksi minulla on ollut varmaan teinistä opittu taipumus haluta olla näkemättä omia rahojani. Vaikka minulla on laskupäätä (isältä peritty), niin raha-asioissa huomaan luovuttavani laskemisen kanssa nopeasti. En jaksaisi miettiä rahaa, joten luovutan.

Mutta en tänä vuonna.

Itse ostolakon tarkoitus on opetella hillitsemään impulsseja. Lisäksi lakkoni aikana haluan seurata koko vuoden ajan sitä, mihin ja miten käytän rahaani. Tätä varten otin käyttööni Marttojen budjettiexcelin. Jokaisen ostolakkokuukauden lopussa käyn kanssanne täällä läpi pääsummia budjetista ja sitä, mihin kuukauden aikana meni rahaa.

Millainen on sinun suhteesi rahaan?

Jos haluat parantaa suhdettasi rahaan tai ihan vain selvittää, miksi olet oppinut käyttämään rahaa niin kuin käytät, suosittelen sinulle (ainakin) seuraavia askelia:

  1. Muistele, miten käytit rahaa kun olit lapsi/nuori. Miten käytät rahaa nykyään?
  2. Muistele, millaisia rahankäyttäjiä vanhempasi olivat, kun olit nuorempi. Miten he käyttävät rahaa nykyään? Huomaatko omassa rahankäytössäsi jotain samaa kuin vanhemmillasi?
  3. Muistele, millainen suhtautuminen rahaan lapsuuden perheessäsi oli? Miten koet sen vaikuttaneen omaan suhtautumiseesi? Millä tavoin yrität saada itsellesi turvallisuuden tunnetta kun käytät rahaa?
  4. Älä ummista silmiäsi, vaan seuraa kulutustasi. Katso tilejäsi säännöllisesti.
  5. Älä ota pikavippejä.
  6. Mihin tapoihin rahankäytössäsi haluaisit muutosta? Mieti ja luettele itsellesi ylös. Mieti myös, miten näihin asioihin pystyisi parhaiten vaikuttamaan.
  7. Jos lähdet muuttamaan rahankäyttöäsi, omaksu yksi uusi tapa kerrallaan.
  8. Haluat muuttaa kulutustasi tai et, tee taloudellesi suunnitelma. Suunnittele etukäteen, mihin ainakin käytät rahaa ja kuinka paljon.
  9. Tee itsellesi arkisia pieniä taloustavoitteita. Esimerkiksi: ”säästän joka kuukausi 100 €”tai ”en käytä tässä kuussa lainkaan luottoa”.
  10. Jos haluat alkaa säästämään, aseta itsellesi tavoite mikä sisältää säästösumman sekä sen, mihin haluat säästää. Esimerkiksi: ”1 000 € Kreetan matkaa varten” tai ”10 000 € tulevaisuuttani varten”. Toki, mitä konkreettisempi tavoite ja rahan käyttökohde on, sitä helpompi sinun on siihen motivoitua. Keksi myös, miten voit houkutella itseäsi säästämään tavoitteeseen: lue Kreetan matkaopasta, aloita säästöprojekti yhdessä kaverin kanssa, tee unelmakartta säästökohteestasi, aloita värityskuva jota värität sitä mukaa kun säästösi kertyvät…
Avainsanat:
Työ ja raha Puhutaan rahasta Raha
ekotoimii

Täytyykö ostolakkoon valmistautua?

Tekstissä pohdin, miten ostolakkoon voi valmistautua. Tarvitseeko siihen valmistautua lainkaan? Onko valmistautuminen pelkkää huijausta ja perustelu tehdä himomäärä ostoksia vielä ennen lakkoa, vai persoonakysymys? Esittelen myös oman valmistautumisprosessini, mikä oli enemmän ja vähemmän suunniteltu.

Kun syksyn alussa päätökseni ostolakosta muodostui, aloin miettimään siihen valmistautumista. Itse ostolakkoon valmistautumisesta ei ole juuri kirjoitettu erikseen, mutta ostolakostaan kertoneiden teksteistä voi kyllä huomata siitä merkkejä. Muun muassa viime tekstissäni mainitsemani arvokasmaailma-instagramtilin Pipsa on kertonut ostaneensa ennen ostolakkovuottaan ”hervottoman tonkan” pyykinpesuainetta toivoen, että pärjäisi sillä vuoden loppuun asti. Periaatteen nainen-blogin Milla on keskittynyt ostolakoissaan vaatteiden ostamiseen, ja ainakin ensimmäiseen ostolakkoonsa hän vaikutti valmistautuvan viimeisten ”vapauden päivien” vaateostoksilla. Hän myös tietoisesti valmistautui lakkoonsa henkisesti ensin kolme kuukautta ja ennen lakon alkua muodosti listan poikkeuksista, mitkä hän saisi lakosta huolimatta ostaa jos tarve ilmenisi. Kuitenkaan näissä teksteissä ei tietoisesti käsitelty ostolakkoon valmistautumista.

Itseasiassa löysin yhden tekstin Vuosi ostamatta mitään-blogista viime vuoden tammikuulta, missä on ehdotuksia miten valmistautua ilmeisesti erityisesti vaatteita koskevaan ostolakkoon. Löydät tekstin ja numeroidut vaiheet valmistautumiseen tästä. Nämä vaiheet vaikuttavat perustuvan pitkälti Konmari-tekniikkaan, mutta listassa on myös vinkkejä tilanteisiin lakon ajalle kun heikkous meinaa iskeä ja tekisi mieli hankkia itselleen jotain kivaa. Näihin vinkkeihin sisältyy mm. tutkia, miten paljon yhden vaatteen valmistus kuluttaa luonnonvaroja (ja rikkoo ihmisoikeuksia) tai selvittää paljonko on säästänyt rahaa lakon aikana. Ihan hyviä vinkkejä, kannattaa tutustua. Oma prosessini valmistautumiseen sisälsi yllättävän samanlaisia vaiheita.

Tarvitseeko ostolakkoon valmistautua?

Tarpeet valmistautua ostolakkoon riippuvat varmasti niin ihmisten päivittäisistä tarpeista (esim. lapsiperheen tarpeet ovat hyvin erilaiset verrattuna yhden hengen talouteen) kuin myös erilaisista persoonista. Itse olen luonteeltani sellainen, että aina kun innostun jostain, haluan tehdä asiasta muistiinpanoja ja suunnitella asiaa. Näin myös ostolakon kohdalla: päätöksen tehtyäni kirjoitin puhelimeni muistioon kirjallisen suunnitelman ostolakkoon valmistautumista varten. Tästä kehkeytyi prosessi, mikä sisälsi mm. kodissa jo olevien vaatteiden ja tavaroinen läpikäymisen, tarpeettoman karsimisen ja ostolakon sääntöjen muodostamisen. Koko prosessin vaiheineen olen luetellut tekstin loppuun.

En ajattele, että kaikkien olisi välttämätöntä ennen ostolakkoon ryhtymistä käydä omanlainen valmistautumisprosessi läpi. Uskon kuitenkin, että jokaisella (ainakin onnistuneesti) ostolakkoon ryhtyjällä jonkinlainen valmistautumisprosessi tapahtuu, on se sitten tietoista tai ei. Uskon myös, että tämä yksilöllinen henkinen valmistautuminen ostolakkoon kannattaa. En nimittäin pidä todennäköisenä, että joulukuun viimeisinä päivinä tehty hätäinen päätös mihinkään lakkoon/dieettiin/kuntokuuriin ryhtymisestä on kovin pitävä. Valmistautumisprosessin voi nähdä riittinä, mikä valmistelee henkilöä psyykkisesti tulevaan koitokseen. Valmistautumisen aikana aivot käsittelevät ja pikkuhiljaa hyväksyvät tulevan muutoksen.

Toisaalta ostolakkoon erikseen valmistautuminen kuulostaa todella hölmöltä. Suoraan sanottuna se voi kuulostaa tekosyyltä päästä ostamaan haluamiaan tavaroita, kuten vaatteita, mahdollisimman paljon ”vielä kun pystyy”. Joidenkin kohdalla näin varmaan onkin, eikä siinä nähdä mitään pahaa. Itseni kohdalla tämän kaltainen valmistautuminen rikkoisi syitäni ryhtyä ostolakkoon, kun yksi oleellisen tärkeä tarkoitukseni on oppia olemaan kuluttamatta asioihin, joita en todella tarvitse. Jos toisen henkilön ostolakon tarkoituksena on vain olla ostamatta vaatteita vuoteen, voi hänellä tällainen ennakoiva hamstraus toimia eri tavalla. Sen sijaan itse tein kartoituksen tällä hetkellä omistamistani vaatteista ja mietin, oliko jotain mitä minun tarvitsisi itselle hankkia vielä ennen ostolakkoa. Lopulta vuoden viimeisellä kirpputorikierroksella löysin ja tein tämän täsmähankinnan.

Ennakoivassa hamstrauksessa voi käydä samalla tavalla kuin jos aloittaisi ostolakon yllättäen uuden vuoden lupauksena tai jos lopettaisi terapian mitä on tottunut käymään kaksi kertaa viikossa. Jos olet viimeiset kolme viikkoa tai kolme päivää ennen lakkoa ostanut määrättömästi vaatteita ja muuta tavaraa ”varastoon”, voit hetken lakon alussa tuntea itsesi tuuduttautuneeksi tavaroista vielä tulevaan uutuuden viehätykseen ja turvan tunteeseen. Kuitenkin tämä on ollut melko kehno keino valmistamaan mieltäsi ja kehoasi siihen, ettet kohta voi ostaa mitään. Sen sijaan aivosi ovat noiden valmistautumishankintojen aikana oppineet ostamaan enemmän, kun niiden olisi pitänyt totuttatua olemaan ostamatta lainkaan. Tässä tilanteessa voi olla, että alle kuukauden sisällä joko ratkeat ja ostat jotain uutta, koska aivosi hamuavat sitä kuin huumetta, tai päätät lakkosi loppuvan sittenkin kuukauteen ja helmikuussa olet taas ostoksilla.

Oma valmistautumiseni ostolakkoon

Uskon, että jokaisella on erilaiset tarpeet ostolakkoon valmistautumiseen. Uskon myös, että jokaisen kannattaisi omalla tavallaan valmistautua ostolakkoon. Haluan jakaa oman valmistautumisprosessini teille, jotta voitte nähdä millainen prosessi voi muun muassa olla ja ehkä tarvittaessa muodostaa sen pohjalta omanne.

Suunnitteluvaihe

Oma prosessini lähti tosiaan ostolakon kirjallisella suunnitelulla. Tässä vaiheessa mietin, miten minun pitäisi ostolakkoon varautua ja millaisin säännöin minun kannattaisi lakkoon ryhtyä. Pohdin, mitä halusin ostolakollani saavuttaa. Tein taustaselvitystä muiden ostolakkoilijoiden säännöistä, virheistä ja vinkeistä.

Vaatteiden ja kodin tavaroiden läpikäyminen ja karsinta

Osana suunniteltua valmistautumisprosessia halusin syksyn aikana käydä läpi vaate- ja askarteluvälinekaappini, vaatekomeron ja kirjahyllyt. Samalla järjestelin nämä kaapit, mikä toi odotetusti oman tyydytyksensä. Tarkoitukseni oli toimittaa ainakin osa vaatteista kierrätykseen, mutta en lopulta saanut tätä aikaiseksi. Tästä voi olla lakon aikana hyötyä, kuten Vuosi ostamatta mitään-blogin vinkeissä ehdotetaan: jos haluaa itselleen jotain uutta päälle pantavaa, voi lakon aikana näihin vaatteisiin palata ja katsoa jos siellä olisikin vielä jotain minkä palauttaa käyttöön. Kirjahyllyihin en lopulta päässyt vielä käsiksi, joten se jää ehkä tälle vuodelle.

Ostolakon sääntöjen muodostaminen

Muotoilin ostolakolleni säännöt muistaakseni marras-joulukuun vaihteessa ja kirjoitin ne ylös. Joulukuun aikana nämä säännöt vielä muotoutuivat, joten oli ihan hyvä aloittaa tämä hyvissä ajoin.

Tietoisesti viimeinen kauppojen kiertämis- ja kirpputorireissu

Aina kun äitini käy luonani Jyväskylässä, on meillä tapana käydä yhdessä keskustassa kiertelemässä tietyt kaupat ja kirpputorit. Näin myös tänä jouluna (koronaturvallisesti maskit kasvoilla ja käsidesillä läträten), jolloin tiedostin sen olevan viimeinen kertani ns. ostoksilla ennen lakkoani. Tätä ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta koen tämän olleen tärkeä osa henkistä valmistautumista.

Viimeiset ”välttämättömät hankinnat”

Yhtenä tavoitteenani tyhjentäessä kaappejani oli tehdä samalla ajatuksen tasolla inventaariota siitä, mitä minulla on kotona tarpeeksi ja mitä välttämätöntä ehkä tarvitsisi vielä hankkia ennen ostolakon alkamista. Ainoa vaate, mikä vaatekaapistani tuntui puuttuvan ja mitä olin itseasiassa miettinyt jo pitkään oli musta villatakki, jonka sattumalta löysin viimeisellä kirpputorireissullamme joulukuussa. Lisäksi olin todennut tarvitsevani isoja ruukkuja kasvieni mullanvaihtoja varten tulevana keväänä, mutta näitä en lopulta saanut hankittua ennen vuoden vaihdetta. Ruukut ovat ainakin kahdelle kasvilleni välttämättömät hankinnat tulevien kuukausien aikana, joten nähtäväksi jää täytyykö minun tässä rikkoa lakkoani vai löytäisinkö ruukut ilmaiseksi jostain.

Mitä ostamisen sijaan?

En tiedä oliko tämä varsinainen vaihe omassa prosessissani, mutta uskon tämän oleelliseksi osaksi mitä tahansa lakkoa. Toimintaterapeuttina ajattelen, että jos aiot luopua jostain toiminnasta arjessasi, tässä tapauksessa ostamisesta, tulee sinulla olla mietittynä jokin korvaava toiminta sen tilalle. Jos tällaista ei nimittäin ole, aiheuttaa tutun toiminnan lakkauttaminen tyhjiön arkeen ja riskin repsahtamiselle. Sinun täytyy tietää, mihin haluat kuluttaa aikaasi ostamisen sijaan. Minulle hyviä korvaavia toimintoja tänä vuonna ovat lukeminen ja kirjoittaminen. Osallistun tänä vuonna muun muassa Helmet-lukuhaasteeseen, johon saan varmasti aikaani kulumaan. Lisäksi toimintana voisi olla esimerkiksi jokin liikuntaharrastus, käsityöt, vapaaehtoistoiminta, järjestötoiminta tai jotain muuta, missä sinulla ei kulu rahaa uuteen tavaraan.

Seuraavassa julkaisussa paneudun omaan suhteeseeni kuluttamiseen ja rahaan. Kerron myös, miten aion seurata rahankäyttöäni tulevan vuoden aikana (koska yleensä en juurikaan seuraa sitä). Oletteko te ryhtyneet tänä vuonna (tai edellisinä) ostolakkoon? Jos, niin miten te valmistauduitte koitokseen?

Avainsanat:
Hyvinvointi Hyvä olo Vastuullisuus Ostokset