Suhteesta rahaan

Tänään puhutaan rahasta. Pohdin aluksi rahasuhteen psyykkisiä puolia ja kerron sitten lapsuuden kokemusteni kautta, miten oma suhteeni rahaan on rakentunut. Lopuksi olen koonnut kymmenen ideaa oman rahasuhteesi parantamiseen.

Suhde rahaan rakentuu lapsesta asti. Vaikka lapsi oppii laskemaan rahaa vasta toisella luokalla, niin jo varhaisemmassa vaiheessa hän alkaa oppimaan rahankäytön mallia vanhemmiltaan.

Psykoanalyytikko Anna Colanderin mukaan suhde rahaan kehittyy jo varhaislapsuudessa. Rahasuhde on hänen mukaansa tasapainoilua perusluottamuksen ja vastuunoton välillä.

Perusluottamus on jo vauvaiässä kehittyvä perustavanlaatuinen tunnekokemus, mikä lapselle syntyy kun hänen tarpeistaan huolehditaan, aikuinen on läsnä ja lapsi saa lämpöä ja hellyyttä osakseen. Perusluottamus on peruskokemus siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Vastuunotto tarkoittaa ihmisen kykyä ottaa vastuuta omasta elämästään.

Usein kuitenkin perusluottamuksen ja vastuunoton välillä on ristiriitaa. Tällöin vaihtoehtojen ääripäissä on hallitsematon törsäily ja toisaalta taas myös äärimmäinen säästäminen, mikä estää elämästä nauttimisen. Myös se, jos jompikumpi vanhemmista kuuluu jompaan kumpaan ääripäähän, voi ymmärrettävästi vaikuttaa myös lapsen rahankäyttöön.

Toisin sanoen, rahankäyttömme heijastelee psyykkistä hyvinvointiamme. Nyt kun sanon tämän ääneen, niin se ei varmaan yllätä ketään. Joka tapauksessa raha herättää meissä psykologisia mekanismeja, joilla pyrimme turvaamaan itseämme ja olemistamme.

Minun ja rahan historia

Eli suhteeseemme rahaan vaikuttavat se, miten olemme perheessämme nähneet rahaan suhtauduttavan sekä varhaislapsuutemme perustavanlaatuiset tunnekokemukset.

Mikä sitten on oma historiani rahan käytössä?

Meillä ei lapsena ollut paljoa rahaa käytössä. Varsinkaan omaa rahaa, mutta myöskään vanhemmilla ei ollut paljoa. Molemmat vanhemmat olivat perustyössäkäyviä, äiti useamman vuoden myös työttömänä opiskellessaan itselleen uutta ammattia. Vanhempani erosivat ollessamme siskoni kanssa vielä taapero- ja vauvaikäisiä, joten rahaa meni vanhemmilla myös paljon muuhun kuin vain meihin.Enkä siis tarkoita että he olisivat lähteneet yöhön bilettämään, vaan rahaa meni perusjuttuihin, joihin ei mene samalla tavalla rahaa jos pariskunta asuu yhdessä: vuokra, laskut ja ruoat ottavat yhdeltä enemmän kuin jos maksut jaetaan.

En koe, että meillä olisi ollut puutetta mistään, mitä olisimme tarvinneet. Äitini on joskus kuvannut omaa rahankäyttöään tuolloin, että ”ensin hankittiin kaikki mitä lapset tarvitsi ja sitten mietittiin mitä muuta pitäisi”. Äitini on hyvin käytännöllinen nainen ja hän tarkistaa edelleen jokaisen kassakuitin, että ne on hinnastettu oikein. Jo pienestä olemme käyneet äidin ja siskon kanssa kirpputoreilla, mikä on meillä edelleen vähän kuin yhteinen harrastus.

Eli mitä voimme todeta siitä, millaista suhtautumista rahaan olen saanut lapsena todistaa? Rahat laskettiin tiukkaan ja kaikkea mitä halusi ei saanut, mutta sen sai minkä todella tarvitsi.

Oppimani rahankäyttötottumukset

Meillä ei ollut siskon kanssa viikkorahaa, mutta sen sijaan meillä oli kuukausiraha mikä oli muistaakseni 20 €. Jouluna ja kesälomilla saimme muutaman kympin enemmän ns. ”lomarahaa”. Se ei ollut paljon ja jos halusi hankkia jotain isompaa, piti opetella säästämään. Itse en ollut siinä hyvä, vaan rahat menivät nopeasti kavereiden kanssa ollessa. Toisaalta en tiedä, oliko itselläni mitään isompaa, mihin olisin edes halunnut säästää, ei välttämättä.

Yksi äitini lempisanonnoista on ollut ”köyhän ei kannata halpaa ostaa”. Tarkoittaen, että kerta ostaa, niin sitten kannattaa panostaa siihen kunnolla. Huomaan omaksuneeni tämän tavan erityisesti tilanteissa, kun olen hankkimassa jotain isompaa. Tuolloin haluan panostaa johonkin sellaiseen, mikä on juuri sitä mitä haluan ja mikä kestää pitkään, eikä minun tarvitse heti olla ostamassa uutta.

Kuitenkin aina kun maksan kerralla isomman summan, stressitasoni nousee. Vaikka tiedän, että minulla olisi siihen varaa ja todella tarvitsen sen, en tykkää käyttää suuria summia kerralla. Se saa minut tuntemaan oloni… turvattomaksi.

Opin säästämään kunnolla vasta täytettyäni 18 vuotta. Kävin pankkineuvojan kanssa keskustelua ja totesin, että jos haluan säästää niin sen pitää olla paikkaan, mistä en heti pääse rahoihin käsiksi. Minulle suositeltiin rahastoa, mistä ei saa rahaa nopeasti heräteostoksiin, vaan nostossa menee vähintään pari päivää että se tulee käyttötilille. Rahastot ovat minulla edelleen käytössä, vaikka vuosi sitten päivitimme ne tuottavampiin.

Varsinaista säästötiliä en ole hankkinut, kun rahastot ovat hoitaneet saman asian. Välillä olen laittanut pienempiä summia talteen toiselle käyttötilille, missä huomasin rahojen pysyvän kun olin selkeästi päättänyt mihin ne  käytetään. Säästämisyritykseni muualla kuin rahastossa ovat onnistuneet parhaiten kun minulla on ollut (itselleni) tarpeeksi hyvä syy säästämiselle. Tällaisia syitä ovat olleet esimerkiksi omilleen muuttaminen tai jokin reissu.

Suurimman osan aikuiselämästäni olen kuitenkin saanut elää tilanteessa, missä olen ollut osittain tai kokopäiväisenä työelämässä, ja minulla on ollut varoja ilman säästämistäkin. Ja ennen kuin kuvittelette himoshoppaajan unelman mielessänne, niin muistakaa, että olen sote-alalla työskentelevä perustyöläinen eikä palkkani ole siis koskaan ollut päätä huimaava. Se on kuitenkin riittävä ja sillä tulee hyvin perustoimeen, ellei enemmänkin.

Miten haluaisin kehittyä

Minussa on siis erikoinen yhdistelmä suunnitelmallista säästäjää sekä ajattelematonta äkkikuluttajaa, jonka impulssikontrollissa on vielä kehitettävää. On kuin sisäinen teinini minussa heräisi aina välillä ja innostuisi hankkimaan heti sen, minkä näki. Nämä hankintaryöpyt tulevat usein aalloissa: 2-3 ostosta ja se on siinä.

Vaikka kuukausibudjettini ei näistä ryöpsähdyksistä kaadu, niin toivoisin silti että saisin nämä impulssit hallintaan. Erityisiä heikkouksiani ovat uudet huonekasvit, kirjat, muistikirjat, neulelangat, kirpputorineuleet ja suomalainen design käsityö. Muistikirjoja minulla on kotona valmiiksi jo muutenkin, kirjoja saa myös kirjastosta, neuleita on jo ihan tarpeeksi ja niin on kyllä niitä kasvejakin.

Satunnaisen impulssikontrollin puutteen lisäksi minulla on ollut varmaan teinistä opittu taipumus haluta olla näkemättä omia rahojani. Vaikka minulla on laskupäätä (isältä peritty), niin raha-asioissa huomaan luovuttavani laskemisen kanssa nopeasti. En jaksaisi miettiä rahaa, joten luovutan.

Mutta en tänä vuonna.

Itse ostolakon tarkoitus on opetella hillitsemään impulsseja. Lisäksi lakkoni aikana haluan seurata koko vuoden ajan sitä, mihin ja miten käytän rahaani. Tätä varten otin käyttööni Marttojen budjettiexcelin. Jokaisen ostolakkokuukauden lopussa käyn kanssanne täällä läpi pääsummia budjetista ja sitä, mihin kuukauden aikana meni rahaa.

Millainen on sinun suhteesi rahaan?

Jos haluat parantaa suhdettasi rahaan tai ihan vain selvittää, miksi olet oppinut käyttämään rahaa niin kuin käytät, suosittelen sinulle (ainakin) seuraavia askelia:

1. Muistele, miten käytit rahaa kun olit lapsi/nuori. Miten käytät rahaa nykyään?
2. Muistele, millaisia rahankäyttäjiä vanhempasi olivat, kun olit nuorempi. Miten he käyttävät rahaa nykyään? Huomaatko omassa rahankäytössäsi jotain samaa kuin vanhemmillasi?
3. Muistele, millainen suhtautuminen rahaan lapsuuden perheessäsi oli? Miten koet sen vaikuttaneen omaan suhtautumiseesi? Millä tavoin yrität saada itsellesi turvallisuuden tunnetta kun käytät rahaa?
4. Älä ummista silmiäsi, vaan seuraa kulutustasi. Katso tilejäsi säännöllisesti.
5. Älä ota pikavippejä.
6. Mihin tapoihin rahankäytössäsi haluaisit muutosta? Mieti ja luettele itsellesi ylös. Mieti myös, miten näihin asioihin pystyisi parhaiten vaikuttamaan.
7. Jos lähdet muuttamaan rahankäyttöäsi, omaksu yksi uusi tapa kerrallaan.
8. Haluat muuttaa kulutustasi tai et, tee taloudellesi suunnitelma. Suunnittele etukäteen, mihin ainakin käytät rahaa ja kuinka paljon.
9. Tee itsellesi arkisia pieniä taloustavoitteita. Esimerkiksi: ”säästän joka kuukausi 100 €”tai ”en käytä tässä kuussa lainkaan luottoa”.
10. Jos haluat alkaa säästämään, aseta itsellesi tavoite mikä sisältää säästösumman sekä sen, mihin haluat säästää. Esimerkiksi: ”1 000 € Kreetan matkaa varten” tai ”10 000 € tulevaisuuttani varten”. Toki, mitä konkreettisempi tavoite ja rahan käyttökohde on, sitä helpompi sinun on siihen motivoitua. Keksi myös, miten voit houkutella itseäsi säästämään tavoitteeseen: lue Kreetan matkaopasta, aloita säästöprojekti yhdessä kaverin kanssa, tee unelmakartta säästökohteestasi, aloita värityskuva jota värität sitä mukaa kun säästösi kertyvät…