Taukoa suoratoistopalveluista

Tänään kirjoitan suoratoistopalvelimien päästöistä ja omasta suoratoistolakostani. Pohdin, miten haluaisin jatkaa lakkoa loputtomiin, vaikken usko että pystyn siihen.

Edellisessä postauksessani kerroin, miten tammikuu meni ostolakon suhteen. Mainitsin samalla aloittaneeni vuoden alussa suoratoistolakon, mikä käsitti minun tapauksessani eritoten videosuoratoistopalvelut, eli sanoin Viaplay-sopimukseni irti.

Tauko Viaplaysta teki niin hyvää, että päätin jatkaa sitä vielä helmikuunkin. Nyt kerron kokeilusta tarkemmin.

Omaan lakkooni kuuluivat ns. videoita tarjoavat maksulliset suoratoistopalvelut kuten Viaplay, Netflix, HBO yms. Kuitenkin tarjolla on myös useita muita suoratoistopalveluita, joista tunnetuin ja käytetyin varmaan musiikkia laajasti tarjoava Spotify. Lisäksi monilla on käytössä jokin e- ja äänikirjoja tarjoava palvelu kuten Bookbeat tai Stroytel.

Tauotin siis itseltäni Viaplayn, mutta en muita suoratoistopalvelimia. Kieltäydyin myös ostamasta tai vuokraamasta netin kautta (tai muutenkaan, hei ostolakko!) elokuvia. Minulla on siis edelleen käytössä Spotify ja Storytel, joita käytän aktiivisesti päivittäin. Välillä olen lakon aikana myös katsonut ilmaisista televisiosta ja Yle Areenasta ohjelmia, eli ihan ilman television katsomista en ole ollut.

Onko suoratoistopalveluissa jotain pahaa?

Suoratoistopalvelimia on useita ja ne tarjoavat tuhatmäärin valikoimaa kuunneltavasta, katsottavasta ja luettavasta materiaalista. Yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat kokevan palvelinten valikoimia selatessaan valinnan vaikeutta, kun tarjontaa on niin paljon. Monet ovat kokeneet helpottavaksi, ja myös ekologiseksi, sen, ettei näiden palvelujen ansiosta tarvitse hankkia haluamiaan videoita tai kirjoja fyysisenä materiana.

Voisiko suoratoistopalveluissa siis olla jotain pahaa? Valitettavasti.

Helppokäyttöisyys on aiheuttanut sen, että digipalveluita kulutetaan yhä enemmän ja enemmän. Usein yhdessä perheessä jokaisella on oma laite, joilta kaikilta saatetaan katsoa samaan aikaan jotain itselleen mieluista. Eipähän tule kiistaa kaukosäätimestä tai siitä, mitä katsotaan!

Tämä ei ole täysin päästötöntä, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Ennemminkin päinvastoin: älylaitteiden ja suoratoistopalvelimien käyttö kuluttaa mielettömän määrän energiaa ja resursseja salakavalasti siten, ettei käyttäjä edes huomaa ajatella sitä. Lisäksi Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan vain 25 % ICT-alan kuluttamasta sähköstä tulee uusiutuvista lähteistä. Vuonna 2018 internetin datankäytöstä 58% tuli videoiden streamauksesta.

Videota katsellessa sähköä kuluttavat mm. tietoverkon eri osat, se laite millä videota katsot, palvelimet, modeemi ja reitittimet. Päästöjen määrään vaikuttavat niin käytetyn teknologian ja tiedonsiirron energiankulutus, kuin myös näytön koko ja videon resoluutio. Myös se vaikuttaa, missä videota pyörittävät palvelimet sijaitsevat fyysisesti ja kuinka puhdasta niiden käyttämä energia on. Ja varmasti on myös muita tekijöitä, joita kuluttaja ei osaa – tai edes voi – ottaa huomioon videota valitessaan!

Kun valitset videota Netflixistä, ei siinä näy merkintää videon hiilijalanjäljestä (mutta eikö olisi hieno juttu, jos näkyisi!). Ilmeisesti energiankulutuksen tiet yhdenkin videon takana ovat niin monisyiset, että niitä on melkein mahdotonta laskea tai kertoa kuluttajalle. Internetin käyttötottumuksista ei kysytä myöskään hiilijalanjälkitesteissä, vaikka eri lähteistä riippuen koko tietotekniikka-ala tuottaa 3-4% koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Vertailuarvoksi: lentoliikenne tuottaa n. 2% päästöistä.

Tällä hetkellä peruskuluttaja, joka haluaa pienentää hiilijalanjälkeään ja tehdä ekologisia valintoja, ohjataan tarkastelemaan kolmea osatekijää arjessaan ja keskittymään niihin: ruokavalioon, asumisen ja liikkumisen päästöihin. Voiko olla syytä pohtia, pitäisikö ihmisen tietotekniset tottumukset lisätä tämän ydinkolmikon jatkoksi?

Älypuhelimet aiheuttavat yli kolmasosan tietotekniikan päästöistä.

Tammikuun suoratoistolakon eteneminen

Vaikka edelle muodostuneesta palopuheesta voisi kuvitella, niin syyni suoratoistolakkooni eivät olleet ekologiset. Pakko sanoa, etteivät ne voineet olla juuri taloudellisetkaan, sillä 12,99 €/kk ei ole kovin merkittävä säästö.Vaikkakin jos pitäisin Viaplaysta taukoa vuoden, niin sitten säästö olisikin jo merkittävämpi! Tähän en jaksa kuitenkaan hyvällä tahdollakaan uskoa.

Jokainen meistä tunnistaa varmaan sen, kun työpäivän jälkeen istahdat sohvalle ja laitat jonkin sarjan pyörimään – ja ilta menikin sitten siinä. Tunnelmat voivat olla kahdenlaiset: joko koet saaneesi rentoutua pitkän päivän jälkeen, tai voi olla että koet niin kutsuttua suoratoistomorkkista ja mietit, miksi käytit iltasi taas tällaiseen. Itse kuuluin useimmiten jälkimmäiseen porukkaan.

Syyni lakkoon liittyi siten varmaan kaikista eniten ajankäyttöön ja suorittamiseen: halusin saada tammikuussa enemmän aikaa muille asioille sekä saada enemmän aikaiseksi ns. ”oikeita asioita”. Samalla halusin testata itseäni, miten tiukka paikka lakosta voisi minulle tulla.

Pidin tammikuun ajan suoratoistolakon etenemisestä päiväkirjaa, mistä nostan tähän  muutamia poimintoja:

Päivä 1. Viaplay-tilaus katkesi kesken päivän. Tiesin, että tänään se katkeaa, mutta luulin että vasta illalla. MIB-maraton jäi viimeistä osaa vaille kesken (niin kuin en olisi sitä ennen nähnyt). Ehdin jo miettiä, ottaisinko tilauksen takaisin sittenkin, mutta pysyin lopulta päätöksessäni. Loppuillan luin kesken jäänyttä Harry Potteria.

Päivä 3. Huonosti nukutun yön jälkeen mietin, että tällaisena päivänä olisin normaalisti vetäytynyt koko illaksi jonkin sarjan eteen neulomaan. Päädyin kuitenkin jälleen lukemaan kirjaa, ja tein siinä ohessa mukavan huomion: myös väsyneenä voi lukea.

Päivä 6. Kaveri järjesti perjantain kunniaksi pienimuotoisen lautapeli-illan. Ei siis ainakaan ikävä Viaplayta.

Päivä 10. Viaplay on unohtunut kokonaan. Olen nauttinut siitä, kun iltaisin saa vain rauhoittua kirjan ääreen. Olen ottanut iltaisin tavaksi laittaa myös puhelimesta nettiyhteyden pois päältä.

Päivä 11. Lopetin Instagramista kaikki pop up-ilmoitukset.

Päivä 17. Lainaan kirjastosta kolme elokuvaa, jotka voisin katsoa sitten jos alkaa tehdä mieli jotain katsottavaa. Lopulta en ole vieläkään katsonut mitään näistä elokuvista.

Päivä 21. Tammikuun ensimmäinen kokonainen työviikko (ensimmäiset olleet koulutusten ym. syiden takia vaillinaisia) pulkassa, väsymys on todellista. Lauantaina nukahdan vahingossa päivällä kesken kirjan lukemisen. Tekee mieli katsoa jotain, melkein sorrun maksulliseen suoratoistovideoon, mutta sen sijaan katsonkin  Yle Areenasta pari dokkaria liittyen kirjoittamisprojektiini.

Päivä 22. Sunnuntaina tekisi mieli katsoa jokin elokuva, mutta mikään kirjastosta lainatuista ei nappaa. Televisiosta ei vaikuta tulevan mitään järkevää. Katson Areenasta pari dokkaria lisää.

Päivä 29. Tammikuun viimeinen päivä (Viaplay-tilaus katkesi 3. päivä). Lasken lukeneeni ja kuunnelleeni lakon aikana yhtään ponnistelematta yhteensä 13 kirjaa, mikä tuntuu itselleni ihan mielettömältä saavutukselta. Huomasin myös, että täysistä työviikoista huolimatta olen onnistunut pitämään unirytmin ideaalissa kunnossa, kun iltaisin eivät ole sarjat houkuttelemassa valvomaan pitempään. Päätän jatkaa lakkoa vielä helmikuun ajan.

Päivä 34. Äiti käymässä. Yleensä meillä on ollut tapana katsoa yhdessä illalla televisiosta tai jostain suoratoistopalvelusta meille mieluisia ohjelmia. Olin varautunut äidin vierailuun ennakkoon ja käynyt lainaamassa kirjastosta vanhan tutun ja hyväksi todetun sarjan ensimmäisen kauden, mikä ilmeni olleen täysosuma! Jäi harmittamaan, etten lainannut kerralla useampia kausia.

Päivä 50. Tänään. Aikaisemmin viikolla katsoin yhtenä päivänä pari jaksoa kaverin Areenasta suosittamaa Aikuiset-sarjaa, mistä kyllä nautin. Kuitenkaan muina päivinä ei ole tullut oloa, että haluaisi alkaa katsomaan jotain illan päälle. Aivot alkavat selkeästi tottua uuteen järjestelyyn. 

Miten tästä edespäin?

Välillä minulta kysytään, miten muut ovat reagoineet ostolakkooni tai lakkooni suoratoistopalveluista. Ostolakon saamat reaktiot ovat olleet vaihtelevia, kerron niistä lisää toisella kertaa. Suoratoistolakkooni on suhtauduttu yhteensä kahdella tavalla: toiset alkoivat miettiä, pitäisikö heidänkin, ja toiset ihmettelivät että miksi. Äiti ei oman vierailunsa aikana ihmetellyt asiaa yhtään (ainakaan ääneen).

Merkittävin, ja itselleni mieluisin, muutos minkä olen tähän mennessä tästä kokeilusta saanut, on ollut korjausliike unirytmiin. Kun illat töiden jälkeen menee pääosin lukiessa, on helpompi hakeutua myös nukkumaan ajoissa. 8,5 tunnin yöunet arkena ovat tuntuneet luksukselta!

Oispa hienoa, jos tätä ”lakkoa” voisi pitää loputtomiin. Ei koskaan enää haluaisi palata katsomaan Netflixin, Viaplayn tai minkään muunkaan suoratoistovalikoimaa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että se tulisi onnistumaan. Sen sijaan aion nyt edetä asian kanssa kuukauden kerrallaan. Jatkan lakkoa, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Tähän mennessä se on tuntunut juurikin siltä: hyvältä.

Lähteitä:

Laakso & Terävä: Netti syö kasvavalla tahdilla sähköä ja suurin syyllinen ovat nettivideot – ”Epämiellyttävä totuus, josta ei haluta puhua”. Yle-artikkeli.

Digg: Video Streaming Now Makes Up 58% Of Downstream Internet Traffic Worldwide.

Vahtera: ”Musiikki huijaa meitä peittämällä syntyperänsä” – näin suoratoisto saastuttaa huomaamattamme. Tylkkäri-artikkeli.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *