startti laihtumiseen ja miehettömyyteen

Kaksi kiloa lähtenyt! Hyvä minä! Eihän tuo mikään huima painonpudotus ole, mutta sainpahan selätettyä pääsiäisen jälkeisen lihomisen ja oma vartalo alkaa taas näyttää silmissäni kauniilta.

Ruokailun suhteen on sattunut lipsauksia, mutta ei niin pahoja kuin aikaisemmin enkä ota niistä stressiä. Olen jälleen löytänyt rakkauden lenkkeilyyn ja testaillut innoissani erilaisia kuntoilu sovelluksia puhelimellani.

Ja sitten ne miehet. Päätin jättää sisäisen pessimistini ja sitoutumiskammoisen minäni selviytymään keskenään ja vietin aikaa Koomikon ja BC-miehen kanssa avoimin silmin. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että BC-miehellä on mitä luultavimmin narsistinen persoonallisuushäiriö ja Koomikko on aivan liian huomionkipeä tällaiselle välinpitämättömälle ”oma seura on paras seura”-ihmiselle.

En nyt ala tarkemmin erittelemään syitä näihin päätelmiin, kerronpahan vain että pyrin jättämään molemmat miehet taakseni. Ongelmana on se, että BC-miehen kanssa fyysinen puoli toimii niin hyvin, että tulee olemaan vaikeaa hylätä hänen kutsunsa yökylään, etenkin nyt kun hän on alkanut pitämään yhteyttä päivittäin. Ja Koomikko taas on niin loistavaa seuraa, että nauran hänen vitseilleen vielä yksinäni tapaamistemme jälkeenkin. Mutta hän itse sanoi, että ystävyytemme satuttaa häntä, sillä hän haluaisi olla paljon enemmän kuin, noh, ystävä.