Blue Moon Weirdness

Ennen kuviteltiin, että ”blue moon”-ilmiö kertoi jostain yliluonnollisesta. Siis se, että samalle kuukaudelle osuu kaksi täysikuuta.

Eilisen perusteella alan itse uskoa samaan.

Minä en nimittäin ole se nainen, jonka perään kaikki miehet kuolaavat ja josta taistellaan. Minä olen se nainen, joka ihastuu aina vääriin miehiin, niihin, joita en voi saada.

Perjantai-illan vietin paikallisessa baarissani tutussa seurassa, ihmiset olivat kaikki samoja kuin muutama vuosi sitten kun aloin siellä käymään.

Jostain syystä kaksi miestä näistä tutuista ihmisistä saivat sinä iltana päähänsä, että ovat toivottoman ihastuneita minuun. Molemmat kertoivat asiasta kahden kesken tupakalla, ja molemmille kerroin, etten ole koskaan ajatellut heitä sillä tavalla.

Se ei kuitenkaan estänyt miehiä yrittämästä. He ostivat minulle juomia, tulivat koko ajan istumaan viereeni, kehuivat miten ihana ja kaunis olen, ja miten hyviä poikaystäviä heistä minulle tulisi.

Siinä vaiheessa kun miehet tajusivat olevansa kummatkin samalla asialla, alkoi kilpailu. Aikuiset miehet alkoivat kilpailemaan minusta. ”Ai luulet sä että sä saat Mandyn? Se on mun.” Näin sanoi kolmekymppinen mies.

He tajosivat muulle pöytäseurueellemme viihdykettä taistelemalla siitä, kumpi saa tarjota tupakan (joita minulla oli omastakin takaa), kumpi saa sytyttää tupakkani (minulla oli omakin sytkäri), kumpi saa hieroa hartioitani jne.

Koko ajan yritin selittää, etten ole kiinnostunut kummastakaan eikä hemmottelu sitä muuta. Mutta lopulta siinä ei ollut kyse enää minusta, vaan miesten välisestä kilpailusta.

Paetessani kotiin Rokkari otti minut kiinni narikassa. Rokkari on minulle tuttu näky baarissa, olemme monesti istuneet samassa pöydässä ja puhuneetkin toisillemme, mutta en ole koskaan herättänyt hänen huomiotaan edes siinä määrin että hän muistaisi nimeni. Olen esitellyt itseni hänelle joka kerta uudestaan.

Nyt jotain oli kuitenkin tapahtunut.

Rokkari: ”Sä herätit mun huomion. Mä veisin sut kotiin, mutta en taida tänään.”

Minä: ”Älä nyt säkin lähe mukaan tohon sarvien kolisutteluun.”

Rokkari: ”Ei mun tarvii noiden kanssa kilpailla. Saat nähdä.”

Hämmennyin. En tiedä oliko hän oikeassa, mutta ainakin joka kerta kun puhelimeni piippaa olen pettynyt jos viesti ei ole Rokkarilta, ja hymyilen idiootin hymyä jos on.