Rokkari

Elämässäni ei ole tapahtunut nyt mitään ihmeellistä, olen lähinnä käynyt töissä, katsonut elokuvia ja yrittänyt pitää jalat ristissä etten alkaisi nylkyttämään jokaista vastaantulevaa miestä.

Rokkarin kanssa ollaan viestitelty ja hän haluaisi kovasti nähdä. Päätin jutella vähän ystävieni kanssa tyypistä, enkä sen jälkeen ole kovasti hihkunut innosta.

Nimittäin kaikki ovat kertoneet Rokkarin olevan helposti loukkaantuvaa sorttia. Siis sellaista, joka suuttuu pienestä ja pitää sen jälkeen viikkoja mykkäkoulua.

Mieleeni palasikin eräs kerta, kun Rokkari veti herneen nenään kun joku pöytäseurueeseen kuuluva oli baarissa istunut hänen tuolilleen. Siitä sitten kypsä keskustelu:

Rokkari: ”Hei se on mun tuoli!”

Tyyppi: ”Ai sori, mul oli juttu menos Jaanan kaa ja oli helpompi tulla tähän ku huudella pöydän toiselta puolelta.”

Rokkari: ”Joo no se on mun tuoli.”

Tyyppi: ”No et sä voi mennä tohon missä mä istuin?”

Rokkari: ”Mun takki oli siinä.”

Tyyppi: ”No täs on tää takki.”

Tyyppi ojentaa takin.

Rokkari: ”Se oli mun paikka!”

Tyyppi: ”No okei okei, jos se on noin tärkeetä ni meen pois.”

Rokkari istuu omalle tuolilleen.

Rokkari: ”On se kumma jos ei nää et tuolil on takki! Pitäis tajuta et sillon joku istuu siinä!”

Tämän jälkeen Rokkari istui tuppisuuna aika pitkäänkin, ja varmaankin hautoi mielessään kostoa tyypille joka istui hänen paikalleen.