Unista karanneen miehen luona
Unista karannut mies kutsui minut luokseen tässä eräs ilta. Jännitin tapaamista, koska edellisellä kerralla oli ollut niin ihanaa. Mitä jos nyt olisi vaivaantunutta, jos hän ei tykkäisikään minusta, tai minä en tykkäisi hänestä?
Purin huultani rapun edessä kun näin hänet lasioven toisella puolella. Ovi aukesi, moikkasin ujosti ja yritin livahtaa sisään. Mies kaappasi minut syliinsä, antoi suukon poskelle ja rutisti niin että selkänikamani naksuivat.
Hän alkoi heti iloisesti selostaa päiväänsä ja kyseli mitä olin tehnyt koulussa.
Asunnossa minut esiteltiin kämppiksille ja katsoin kuinka hän pyöri ympäri keittiötä kuin pieni myrsky heitellen raaka-aineita keittiötasoille.
”Ajattelin tehdä hyvää ruokaa, ei mitään gourmeeta, mutta tosi hyvää. Toivottavasti tykkäät. Ei tarvitse auttaa, voit vaan katsoa, mutta jos se on tylsää voidaan tehdä yhdessä. Pilkotko vaikka valkosipulin? Saat itse päättää miten, se on varmasti ihan hyvä.”
Kuuntelin höpötystä hymyillen ja tunsin rentoutuvani.
Ihana.
Ruoanlaiton yhteydessä hän käytti jokaisen tilaisuuden hyväkseen jolloin pystyi koskettamaan tai muikkaamaan suukon kasvoilleni, saaden minut joka kerta punastumaan.
Ihana.
Ruokaillessamme mies ja kämppikset pyysivät että selitän erilaisia asioita suomalaisesta kulttuurista. Ollaanko saunassa ihan oikeasti alasti? Miksei voi käyttää boksereita? Oletko oikeasti nähnyt kaverisi alasti? Tykkäätkö ihan oikeasti salmiakista?
Aterian jälkeen maistelimme tuliaiseksi tuomiani Fazerina-konvehteja. Ne kuulemma muistuttavat erään argentiinalaisen suklaakeksin kuorrutusta.
Jäin yöksi.
Halailimme, suutelimme ja kiehnäsimme toisissamme. Siis Unista karannut mies ja minä, kämppikset olivat omissa huoneissaan.
Halusin seksiä, mutta jostain syystä vartaloni oli eri mieltä. Alapääni totesi, että tänne ei tule ketään. Luukut kiinni.
En ymmärtänyt ja vähän panikoin. Selitin epämääräistä teoriaa siitä miten alitajuisesti minua varmaan jännittää enkä itse tajua sitä, ja siksi vartaloni hylkii häntä.
Mies katsoi minua kuin olisin lapsi joka ei ymmärrä yksinkertaista asiaa.
”Ei se ole niin monimutkaista. Sinun ei tee nyt mieli, ja se on ihan okei. Me voidaan vaan halailla ja nukkua yhdessä. Se riittää hyvin.”
Ei tee mieli? Minun? Kun olen ihanan miehen kanssa jota kuitenkin haluan pussailla koko ajan?
Aamulla uusi yritys. Metsiin meni. Minua hävetti.
Kävimme yhdessä suihkussa ja pukiessani päälleni hän katsoi minua omituinen hymy kasvoillaan. Tajusin että mahani oli varmaan ottanut kosketuksen lattiaan kumartuessani nostamaan housut, ja hän varmaan tajusi kuinka lihava olen.
”Miksi katsot minua oudosti?”
Vastaus sai taas punastumaan.
Koska olet kaunis.