Ensisuudelmista

Voi Lily minkä teit!

  Olin torstai-iltana pienessä tuiterissa kirjoittanut pitkän postauksen, josta näköjään julkaisuvaiheessa katosi kaikki sisältö. Koska kukaan ei ole päässyt tuota tekstiä lukemaan, voin sanoa että siinä menetitte Pulizerin arvoisen lukukokemuksen.

En nyt jaksa toistaa itseäni ja kirjoittaa samoista asioista uudelleen, mutta sen verran palaan taaksepäin, että esittelen teille Erikoisen Miehen.

  Mainitsinkin hänet edellisessä (julkaistussa) postauksessani, eli tapasimme siis Tinderissä, ja ensitreffit olivat onnistuneet. Nyt treffejä on takana neljät(!!!!!!). Mies on hauska, kohtelias, huomaavainen ja meitä yhdistää samanlaisen huumorintajun lisäksi intohimo samaa alaa kohtaan. Hän on hitaasti etenevää sorttia, mikä toisaalta on hyvä juttu, sillä se osoittaa kunnioitusta ja antaa varmuuden siitä, ettei ole vain yrittämässä päästä housuihini. Ensisuudelmaakin sain odottaa neljänsiin treffeihin asti, kolmansilla oltiin edetty käsistä pitämiseen. Tähän aiheeseen palaan hetken kuluttua.

  Miehessä on myös erittäin ärsyttäviä piirteitä. Todella usein hän alkaa lässyttämään, lähinnä huumorimielessä, mutta omasta mielestäni se ei ole koskaan hauskaa. Aikuisen miehen pitäisi puhua kuin aikuinen mies! Olen tehnyt selväksi että pidän sit ärsyttävänä, ja hän sanoi yrittävänsä vähentää sitä, mutta vielä mitään ei ole tapahtunut. Kun mies puhuu työstään tai muusta hänelle tärkeästä aiheesta, ilme muuttuu vakavaksi ja saan kuulla hänen normaalin äänensä ja puhetapansa. Noina hetkinä täytyy hillitä itseäni etten hyökkäisi suutelemaan häntä. Mutta kun alkaa lässytys, viehätys laskee 100% ja alan miettimään milloin seuraava bussi menee. Avauduin tästä asiasta ystävälleni, ja hän huudahti innostuneena: ”Ihanaa! Vihdoin joku muukin joutuu kestämään tota! Mun poikaystävä lässyttää mulle koko ajan ja puhuu normaalisti vaan kun on muita ihmisiä ympärillä! Vihdoin joku tietää mun tuskan!”

  Kun kerroin jännittäväni ensisuudelmaamme, sama ystävä huokaisi: ”Mä olen niin kateellinen siitä miten monta ensisuudelmaa sulla on viime aikoina ollut. Mä niin kaipaan ensisuudelmia.” Olin aivan puulla päähän lyöty. Edellinen ensisuudelmanihan oli viisi vuotta sitten edellisen poikaystäväni kanssa! Sillä en todellakaan laske ”ensisuudelmiksi” niitä kertoja kun olen pussaillut miehen kanssa enemmän tai vähemmän humalassa samalla kun olemme riisuneet vaatteita ja alkaneet harrastaa seksiä, ja olen ehkä jopa tiennyt miehen nimen. Ei, ne suudelmat eivät ole niitä jotka tuovat perhoset vatsaan ja joita muistellaan vielä vanhana.

  Ja nyt se suudelma vihdoin tapahtui. Ja se oli kamalaa. Mies oli kuin henkeään haukkova kala. Teki mieli sanoa, että hidasta nyt vähän, ei tämä noin toimi. Yritin kahdesti uudestaan, jos vaikka se johtuikin pelkästä hermoilusta, mutta ei, ihan yhtä hirveää se oli joka kerta. En ymmärrä, miten kolmekymppinen mies ei osaa lainkaan suudella. Ja hirvittää ajatella, että jos suutelu on niin hakusessa, niin miten sitten seksi? Kaatuuko koko juttu tekniikan osaamattomuuteen?

  Menin miehen luota paikalliseen purkamaan järkytystä ystävilleni, ja Phantom tuli paikalle. Ensin menin aika sekaisin, punastuin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Ajattelin, että ehkä nyt se kohtalo tekikin temput ja päädyme Phantomin kanssa lähentymään kun Erikoinen Mies ei ollutkaan niin täydellinen kuin miltä vaikutti. Mutta hyvin äkkiä kävi selväksi, ettei Phantomilla ole mitään kiinnostusta minua kohtaan, ja hänen viehätyksensä minun silmissäni laski. Sillä isoin turn off itselleni on se, etten saa mitään vastakaikua. Ehkä pitää vielä antaa Erikoiselle Miehelle mahdollisuus, sillä hänen kaltaisiaan tyyppejä harvemmin tapaa. Ja mies todella pitää minusta, ja myös näyttää sen.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.