Rumapäivä

Tänään minulla oli rumapäivä. Kahvi oli loppu, joten en jaksanut vaivautua käymään suihkussa tai tehdä mitään muutakaan ihmistyäkseni ennen töitä. Päätin kuitenkin, etten anna karmaisevan ulkonäköni ja likaisten hiusten pilata päivääni, vaan katsoin peiliin ja sanoin itselleni: ”I will embrace my ugliness.” Annoin itselleni luvan olla ruma.

Koska töissä joudun olemaan koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa, laitoin kuitenkin ripsiväriä, etten järkyttäisi muita liikaa.

Valitessani vaatteita en kiinnittänyt huomiota siihen kuinka hyvältä asu näyttää, vaan kuinka mukavalta se tuntuu päällä. Lopputulos oli ohuet ja joustavat caprit, jotka on oikeasti tarkoitettu urheiluun, löysä t-paita ja ballerinat.

Sutaisin likaiset hiukseni ponnarille, vaikka hiukset kiinni näytän ainakin omasta mielestäni erityisen lihavalta ja harteikkaalta, mutta tärkeintä oli että kampaus auttaa selviytymään kuumuudesta.

Töissä huomasin leuassani finnin. En edes välittänyt.

Pyrin katsomaan kaikkia silmiin ja ajattelin: ”Näytän kamalalta, varmaan haisenkin. Mitä sitten?”

Kotiin päästyäni avasin hiukset peilin edessä, ja kun ne sotkuisina hulmahtivat harteilleni, näytin mielestäni kerrassaan häikäisevältä. Välillä kannattaa olla oikein ruma, jotta huomaisi, ettei loppujen lopuksi niin ruma olekaan.

Ihme kyllä en koko päivän aikana törmännyt yhteenkään eksään, ihastukseen tai yläasteen kauneimpaan tyttöön jota kaikki (salaa) kadehdimme. Rumapäivänä se on kuitenkin hyvin todennäköistä, joten siihen kannattaa varautua henkisesti.