Phantom of the local bar

Tuli viikonloppuna käytyä hyvän ystävän kanssa paikallisessa. Koska olen vähentänyt baarikäyntejä huomattavasti, oli vähän eksoottinen fiilis; toisaalta paikka tuntui melkeinpä omalta kodilta, mutta henkilökunta ja tutut kävijät toivottivat ”tervetulleeksi takaisin”. Tuli jokseenkin rapajuoppo olo, eihän viime kerrasta nyt kauhean kauaa ole…

Kuitenkin olo oli varsin fiini. Nimittäin nyt olen liittynyt siihen joukkoon, joka käy ravintoloissa (kapakoissa) vain viikonloppuisin. Hienostuneesti siemailin drinkkiäni (olutta), kun näin Phantomin kävelevän sisään.

Normaalisti olisivat oluet lentäneet nenästä, mutta sitten edellisen Phantom-postauksen en ole miehelle ajatustakaan suonut. Jos mies osoittaa ettei kiinnosta, niin turha jäädä roikkumaan.

Koko baarissa viettämäni ajan (joka oli lyhyt, koska olen tätä nykyä sivistynyt ja vastuullinen aikuinen)
(Eli siirryimme ystäväni kanssa luokseni juomaan viiniä) tunsin polttavan katseen. Aina kun käänsin pääni, näin Phantomin tuijottavan kohti pöytäämme. Ensin ajattelin, että katseen kohde on vain lähelläni, mutta ympäristöni tsekkaamisen jälkeen vaihtoehtoina olivat seinä ja ystäväni takaraivo. Kun satuin lähelle, Hän aloitti keskustelun, ja kerrankin se olin Minä joka sen päätti poistumalla paikalta.

Ehkäpä taas toiveajattelua että hän olisi minua intohimoisesti tuijottanut, mutta hei, minä voitin.