”Sä oot just niin sellanen! ”

Jokainen meistä on varmasti joskus joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja tavatessaan uusia ihmisiä. Tiedän syyllistyväni itsekin hätäisiin johtopäätöksiin ensi vaikutelman perusteella, mutta pyrin muodostamaan mielipiteeni vasta tutustuttuani ihmisiin syvällisemmin.

Ikävä kyllä on sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kynsin ja hampain kiinni virheellisestä käsityksestään, vaikka ihminen osoittaisikin olevansa jotain aivan muuta. Omassa tuttavapiirissäni on niitä ihmisiä, ja usein on kärsivällisyys koetuksella kun he kuvittelevat tuntevansa luonteeni paremmin kuin läheisimmät ystäväni.

Joidenkin mielestä olen tyhmä. He ovat ensimmäisenä nähneet hauskan ja leikkisän puoleni, sen, joka nauraa paljon. Eivät fiksut ihmiset voi kiipeillä puihin tai nauraa katketakseen. Vain tyhmät ihmiset kertovat puujalkavitsejä.

Toisten mielestä olen vakavamielinen älykkö. Eräs tuttavani sanoi, että minun seurassani täytyy hänenkin pakottaa kaikki aivosolunsa täydelle teholle, etten pitäisi häntä tyhmänä. Kyllä, silloin kun en ole ylienerginen, olen melko rauhallinen ja mieluummin tarkkailen tilanteita ja ihmisiä kuin olisin se joka hallitsee keskusteluita.

Huumorini on usein sarkastista, ja ihminen jolla ei itsellään ole sarkasmintajua, lukee sen ilkeytenä. Näistä ihmisistä osaan nopeasti lukea, että heille ei kannata edes vitsillä piikitellä. Mutta kun on kerran leimattu ilkeäksi, on aina ilkeä. Vaikka kuinka selittäisi tarkoituksen olleen naurata eikä loukata.

Varmasti ihmisillä on minusta monia muitakin mielipiteitä, joista en ole tietoinen, mutta nämä ovat ne jotka häiritsevät.

Ovatko muut joutuneet tarpeettomasti leimatuiksi?