Alkaa olla aika Kevätheilalle

Kuvio Talviheilan kanssa on alkanut mennä vähän hankalaksi. Siis näkemisen kannalta. Jostain syystä hän on viime aikoina tuntunut kuvittelevan, että voi sopia kanssani tapaamisen ja sitten ollakin epämääräinen suunnitelmistaan. Eli siis h-hetkellä ilmoittaakin uusista suunnitelmista, jotka eivät kuitenkaan ole varmoja, ja ilmeisesti kuvittelee että minä sitten istun kotona odottamassa että herra päättää haluaako nähdä minut vai mennä kavereidensa kanssa ulos.

Niinhän se ei mene, meikäläinen kun ei ala elämään muiden aikataulujen mukaan. Joten kun Talviheila on vihdoin päättänyt ettei menekään viettämään poikien iltaa vaan kutsuu minut luokseen, olen jo asettunut jonkun ystävän luokse enkä todellakaan häivy kesken iltaa ja käännä selkääni ystävilleni.

Tämä on nyt tapahtunut kaksi viikkoa putkeen, enkä pidä siitä. Koko idea oli yksinkertaisuudessa ja draamattomuudessa, enkä halunnut lähteä mukaan tällaiseen epävarmuuteen.

En sano että aikoisin heittää pyyhkeen kehään ja jättää Talviheilan taakseni, mutta ajattelen tilanteen sellaisena, että juttumme jatkuu tai sitten ei, eikä oikeastaan kiinnosta kumpi vaihtoehto tulee toteutumaan. Johan tässä on pari kuukautta vierähtänyt ja se on ollut näiden ”juttujeni” keskimääräinen kesto.