Doesn’t every girl wish she could find her Mr Darcy?
Otsikko on napattu kirjan kannesta, jota juuri aloin lukemaan. Eli Kim Izzon kirjoittama romaani nimeltään The Jane Austen Marriage Manual. Huom! Sisältää ”juonipaljastuksia” kahdesta ensimmäisestä luvusta. Takakannessa kirjaa kuvaillaan näin:
”In the middle of the recession Kate, a freelance journalist and self-professed Jane Austen addict, finds herself single, unemployed and soon-to-be homeless.
In desperation she accepts writing assignment to prove a theory that in the toughest economic times a walthy man is the only must-have accessory. And, with just Jane Austen’s advice for company, he sets off to see if Mr Rich can ever become Mr Right.
Her mission takes her to Palm Beach, St Moritz and London. Where she meets billionaires, oil tycoons, and generally men who make Mr Darcy look like an amateur. But will rubbing shoulders with men of good fortune ever actually lead her to love?”
Valitsin kirjan ihan vain Jane Austen -yhteyden vuoksi, takakannen luin itse asiassa ensimmäistä kertaa juuri äsken, sitä tähän kopioidessani.
En nyt ala kirja-arviota väsäämään, varsinkaan kun olen vasta alussa. Mutta eräs pätkä sai minut tuohtumaan niin, että meinasin nakata kirjan ikkunasta. Päähenkilö Kate tekee siis pääasiassa äitiyslomasijaisuuksiaan ja selittää varautumistaan tuleviin keikkoihin näillä sanoilla:
”I work contract to contract, so I even keep a journal of who is newlywed, who is trying desperately to get pregnant, and which of the slutty girls at the various magazines around town had a drunken weekend.”
Tämä nainen, joka kammoaa ajatusta avioliitosta ja lapsista ja elää sinkkuna, harjoittaa slut shamingiä. Jos olet viikonloppuna kännissä ja päädyt miehen kanssa sänkyyn, olet lutka joka luultavasti tulee raskaaksi. Koska seksi ilman parisuhdetta tekee tietenkin naisesta lutkan, eivätkä lutkat osaa huolehtia ehkäisystä.
Muutenkin päähenkilön asennoituminen muihin naisiin ihmetyttää: erästä naista hän kuvailee näin:
”Lucy was one of those girls that men drooled over but women couldn’t stand. Marianne’s theory was that Lucy wasn’t a girl’s girl – she didn’t like the company of women and that was why we disliked her so much.”
Jokin tuossa kuvailussa vaikutti minuun niin, etten suinkaan alkanut pitää Lucya kirjan inhottavana tyyppinä joka hänen miesystävänsä, Katen ystävän, pitäisi jättää, vaan sen sijaan aloin inhoamaan Katea entistä syvemmin.
Ja sitten Katen ystävä Brandon, Lucyn miesystävä, avautuu siitä kuinka heidän seksielämästään on tullut pelkkää suorittamista, koska Lucy on niin pakonomaisesti hankkimassa lasta.
”It’s how babies happen,” Marianne said patiently. ”With a temparture reading and a command performance?” I asked sarcastically. She glared at me. I was the only woman on Brandon’s side.
Koska tässä vaiheessa en enää todellakaan ollut päähenkilön leirissä, alkoi tämäkin vituttaa. Kirja antaa sellaisen kuvan, että kaikki muut naiset haluavat elämältään pelkästään miehen ja lapsia, ja molemmat kamalalla suorittamisella ja ilman mitään aitoa tunnetta, kun taas Kate on ainoa ”järkevä” nainen.
Vasta kolmannessa luvussa aloin tuntea hahmoa kohtaan jonkinlaista sympatiaa, mutta suhtaudun kirjaan tällä hetkellä hyvin skeptisesti. Ehkä ylireagoin tässäkin (olen kuulemma siihen taipuvainen), mutta inhoan sitä kuinka naiset haukkuvat toisia naisia ikään kuin sillä nostaisivat itsensä muiden yläpuolelle. ”Joo, kaikki naiset on ihan idiootteja, minäpä olenkin paljon parempi, ihan kuin en olisi nainen ollenkaan!”
(GIF täältä, kannattaa käydä lukemassa!)